Into

Ihana takka, ja lämpö. Luksusta olla piilossa kylmältä syksyillalta, kokkailla ja nautiskella kiireettömyydestä. Tekemättömyydestä. Tärkeistä jutuista. Suunnitelmista. Omista ajatuksista ja tulevaisuudensuunnitelmista. Niitähän riittää!

Kauhea hinku kirjoitella, kun netti kerrankin taas toimii. Läppärillä. Ja missäs kadonnut innostus tehdä kouluhommia? Wondering, wondering. Tänään tajusin missanneeni muutaman deadlinen, ensimmäiset verkkotehtävät ovat jo melkein kolmisen viikkoa myöhässä. Ja ihme kyllä, en yhtään välitä :D Ihana tunne. Kun tietää, ettei ole maailmanloppu, vaikkei suorittaisi täydellisesti tai muistaisi jokaista yksityiskohtaa.

Tänään karautin auton kanssa pihalle ja tajusin, että olen nyt ajellut jo pari kuukautta (nykyisellä autolla, nykyistä työmatkaa) ilman mitään ihmeempiä ongelmia tai mokauksia. Kun miettii miten vähän olen muutaman vuoden sisällä ajanut autoa, niin voin olla tyytyväinen tähän! Ehkä musta sittenkin tulee hyvä kuski! Ja toisaalta, vaikka talvella liukastelisinkin auton kanssa ojaan tuolla huonolla tiellä, työmatkalla, niin sellaista nyt sattuu jokaiselle, ja se on kiinni vain olosuhteista eikä huonosta kuskista. Onneksi on kuitenkin hyvät talvirenkaat, niin ehkä sitä nyt kuitenkin pysytään tiellä. Toistaiseksi :)

Ajaminen sinänsä on kyllä jännittänyt kauheasti, etenkin alussa. Vatsa kääntyili ja poukkoili koko ajan, enkä saanut melkein nukuttuakaan. Nyt se ajamisen ilo on taas tainnut löytyä.

Ja unettomuudestä kärsin vieläkin. Alkuviikosta en nukkunut parina yönä lainkaan, ja vasta nyt viime yönä nukuin melkein katkotta koko yön läpi. Outoa miten näin hyväuninen ihminen voi yhtäkkiä kärsiä unettomuudesta. Meikäläinenhän kuitenkin tunnetusti sammuu kuin saunalyhty. Jotain tässä nyt jännitetään, mutta en tiedä mitä. Jäisiä aamuja, aikaisia aamuherätyksiä? Onneksi kiire tästä helpottaa, kun jätän muutamia ei-niin-oleellisia juttuja pois.

Tessa tuli syliin töhnäämään, ja kehräämään. Piristäjä <3

Mutta joo, ehkä menen tekemään popcorneja ja rentoutumaan. Opiskelu sai riittää tältä päivältä. Kolmisen sivua sain sentään tällä motivaatiolla kevyesti valmiiksi :)

Syksy!

Herkuttelen salkkarilla ja lusmuilen tietokoneella. Aamuvuoron ihanuus. Oltiin Vilman kanssa haravoimassa lehtiä pihalla ja kissaneiti osasi loistavasti pysyä omalla pihalla, tutki kaikki nurkat ja kävi ulkorakennuksessakin kurkistelemassa omaa reviiriä. Pelastin pihalta pienen sammakon veden täyttämästä kukkapurkista, ja pohdiskelin, että ensi vuonna meillä on toivottavasti pihalla sille oma pieni lampi. Ihana ajatus.

Viikonloppuna oltiin Rymättylässä mökillä nautiskelemassa merimaisemasta, hyvästä ruoasta ja seurasta sekä tietty saunomisesta! Yöllä maattiin rouva Pajulan kanssa laiturilla ja ihmeteltiin tähdenlentoja. Tuloksena tälle viikolle: FLUNSSA! Taas. Mutta oli täydellisesti sen arvoista. Pakko päästä pian uudelleen mökille. Ehkä syyslomalla?

Ja niin, syyyyyysloma ja sen menemiset. En tiedä yhtään mitä tekisin, ja ehkä hyväkin vain olla vihdoinkin tekemättä varsinaisesti mitään. Voisi ottaa äkkilähdön kaupunkilomalle, mutta toisaalta voisi tehdä kaikenlaista kivaa Suomessakin. Laivalle, mökille, kylpylään, ulos syömään? Mahdollisuuksia ihan liikaa, ja toisaalta tekisi mieli ihan olla vain, rentoutua ja mietiskellä asioita. Siirtää juttuja huomiselle, ja ylihuomiselle.

Tuli taas nostalgiset tuntemukset ensi vuodesta. Jännittävää ajatella, että tätä vuotta 2011 sitä odotti ihan innoissaan ja TIESI, että tästä tulee mahtava vuosi, ja ensi vuodesta on ihan samanlainen fiilis. Voiko tätä hyvää myötätuulta kestää niinkin kauan ilman mitään suurempia karikoita? Ja toisaalta ilahduttaa, innostuttaa ja jännittää kaikenlaiset jutut, mitä lähipiirissä ensi vuosi saattaa tuoda tullessaan. Ihan kummallinen fiilis. Etenkin ensi kevät ja kesä, kun työkuviot taas kenties muuttuvat ja ties missä sitä seuraavaksi ollaan. Joskus on ihan hyväkin olla tietämättä, mitä tulevaisuus mahtaa tuoda tullessaan. Positiviisia juttuja, toivottavasti. Pitäisikin aloittaa aarrekartan väsääminen, ehkä syyslomalla...