... and I am deadly tired.
Sigh.
Ensimmäinen päivä oli äärimmäisen stressaava ja voimat vievä, kun tuli niin paljon kaikkea uutta. Paljon uusia nimiä, uusia kasvoja, paikkojakin! Käytiin "kentällä" vierailullakin. Työssä on paljon hyviä juttuja, mutta myös jonkun verran huonoja juttuja (mm. palkka on aika paljon pienempi kuin alunperin ajattelin, vaikka huonoon palkkaan olin varautunutkin!), että joo.. Mutta työkokemuksena kyllä kultaakin arvokkaampaa, joten menköön! Ilmapiiri työpaikalla oli kyllä ihan mahtava, joten kyllä siellä aina vuoden loppuun viihtyy :)
Voisin nukahtaa tähän paikkaan.
Nyt grillaamaan, rentoutumaan ja sitten nukkumaan. Huomenna taas päivä uus, ja paljon opeteltavaa!
4. kesäkuuta 2012
1. kesäkuuta 2012
Työttömyyspäivä
Eilen viimeinen päivä Tarvaisissa. Oli hivenen tunnepitoinen päivä ja kovasti itketytti aina, kun juttelin vanhempien kanssa ja sain ihan hurjasti positiivista palautetta. Lapsetkin kuulemma niin meikäläiseen tykästyneet :) Ihan hirmu ihana päivä. Menin fillarilla töihin niin mietiskelin kovasti asioita kotimatkalla. Melkein jo teki mieli kääntyä takaisin ja jumittautua työpaikalle, ettei tarvitsisi luopua kaikesta. Joskus on vaikeaa. Kotona luin kortteja ja niissäkin luki, että "PS. Todella harmi, jos et jatka täällä syksyllä!" Ja tosiaan, maanantainahan meikäläinen aloittelee uudessa työpaikassa, joten niin... Haikeutta. Olo on kuin hylkäisi jotain tärkeää.
Joskus eteneminen ei tunnu hyvältä.
Ja tänään ensimmäinen ja viimeinen työttömyyspäivä taas toistaiseksi. Aamulla ulkoilutin kahta vauhdikasta kissaa (joista toista jouduin jonkun aikaa etsiskelemään, että sain sisälle), hain fillarilla verokortin ja kävin kaupassa, palasin kotiin kaatosateessa, tein ruokaa ja nyt jumituin koneelle hetkeksi taas. En taida tänään saada mitään aikaiseksi, kun on niin epäselkeä olo. Ikävä ja jännitys, stressi.
Ja missäköhän bussikortti luuraa?
Sadesäällä mietityttää miten maanantai mahtaa sujua. Ensimmäinen työpäivä uudessa paikassa, vaatimukset melkolailla korkealla. Ainakin itsellä. Pitäisi olla jokin yli-ihminen, kun tullut valituksi sellaisen ihmismassan joukosta. Miksi juuri minä? Miten todistan olevani oikea valinta, miten omaksun mahdollisimman nopeasti KAIKEN ja miten osoitan olevani tehokas työntekijä? Mitenmitenmiten? Miten olisi paras, tehokkain, yli-ihminen. Eihän sellaista edes ole. Seitsemän kuukautta aikaa osoittaa omat kykynsä ja kehittyä. Jännittää ihan huimasti. Pitäisi ostaa uusia vaatteita, uudet työkengät,ties mitä. Uusi sihteeri-look?
Huomenna KOLMET juhlat.. avokin serkun ja oman pikkusiskopuolen lakkiaiset ja pikkuveljen valmistujaiset. Kerrankin tiedän ajoissa, mitä aion päälleni pistää. Briteistä asti tilasin maailman ihanimman mekon! Täytyykin pistää valokuva tänne ;)
Viikonloppuna pitäisi totutella kahta uutta kissa-asukkiakin pihalle. Nyt eivät ole toistaiseksi vielä kovasti pihalle kaipailleetkaan, ovat kai vähän vielä muutoksesta järkyttyneitä... On ne kyllä aikamoisia persoonia :) Ja hyvin kaikki jo tulevat toimeen, onneksi! Vilmakin uskalsi tänään jo kiehnätä Iinestä vasten, kun odottivat ruokaa, ja nukkui hetken sohvalla Iineksen lähellä.. Pitäiskin niistä pistää kuvia tänne! :)
- S
Joskus eteneminen ei tunnu hyvältä.
Ja tänään ensimmäinen ja viimeinen työttömyyspäivä taas toistaiseksi. Aamulla ulkoilutin kahta vauhdikasta kissaa (joista toista jouduin jonkun aikaa etsiskelemään, että sain sisälle), hain fillarilla verokortin ja kävin kaupassa, palasin kotiin kaatosateessa, tein ruokaa ja nyt jumituin koneelle hetkeksi taas. En taida tänään saada mitään aikaiseksi, kun on niin epäselkeä olo. Ikävä ja jännitys, stressi.
Ja missäköhän bussikortti luuraa?
Sadesäällä mietityttää miten maanantai mahtaa sujua. Ensimmäinen työpäivä uudessa paikassa, vaatimukset melkolailla korkealla. Ainakin itsellä. Pitäisi olla jokin yli-ihminen, kun tullut valituksi sellaisen ihmismassan joukosta. Miksi juuri minä? Miten todistan olevani oikea valinta, miten omaksun mahdollisimman nopeasti KAIKEN ja miten osoitan olevani tehokas työntekijä? Mitenmitenmiten? Miten olisi paras, tehokkain, yli-ihminen. Eihän sellaista edes ole. Seitsemän kuukautta aikaa osoittaa omat kykynsä ja kehittyä. Jännittää ihan huimasti. Pitäisi ostaa uusia vaatteita, uudet työkengät,ties mitä. Uusi sihteeri-look?
Huomenna KOLMET juhlat.. avokin serkun ja oman pikkusiskopuolen lakkiaiset ja pikkuveljen valmistujaiset. Kerrankin tiedän ajoissa, mitä aion päälleni pistää. Briteistä asti tilasin maailman ihanimman mekon! Täytyykin pistää valokuva tänne ;)
Viikonloppuna pitäisi totutella kahta uutta kissa-asukkiakin pihalle. Nyt eivät ole toistaiseksi vielä kovasti pihalle kaipailleetkaan, ovat kai vähän vielä muutoksesta järkyttyneitä... On ne kyllä aikamoisia persoonia :) Ja hyvin kaikki jo tulevat toimeen, onneksi! Vilmakin uskalsi tänään jo kiehnätä Iinestä vasten, kun odottivat ruokaa, ja nukkui hetken sohvalla Iineksen lähellä.. Pitäiskin niistä pistää kuvia tänne! :)
- S
Tilaa:
Kommentit (Atom)