Huomenna pääsen taas tuttuun paikkaan töihin (yhden päivän sijaisuus) ja oon ihan täpinöissäni! Kiva päästä taas riehumaan muksujen kanssa ja tekemään jotain muuta kuin opparia! Edes päiväksi, pariksi, kun keskiviikkokin menee nyt sitten Helsingissä. Näen siellä yhden vanhan kaverin, ainakin jos se onnistuu mut sieltä Helsingin vilskeestä löytämään :) Ihan mielenkiintoinen alkuviikko siis tiedossa. Huominenkin on varmaan henkisesti ja fyysisesti tosi rankka, mutta noh, yks päivä se vaan on. Ja raha on kuitenkin tarpeen.
And what else..... Harkitsen vielä huomisen lähdenkö ens vuonna harjoitteluun Viroon, mut en usko että oon lähtemässä. En pysty tässä vaiheessa viel sanomaan mitä ens keväällä teen, joten mieluummin jättäisin sen ajanjakson ihan tyhjäksi, ettei tarvitse stressata aikatauluista. Ja oishan se hienoa bongata jostain unelmien työpaikka! Ettei sit ainakaan vaihdon takia menis työpaikka sivu suun. Harmittais.
Ja niiiiiin.. mietin vieläkin, että mihin reissuun sitä alkuvuodesta lähtis, kun Sambiaan en sitten päässytkään lähtemään. En vieläkään tiedä mistä se sitten jäi kiinni, mitä jäi puuttumaan. No idea. Harmittaa vieläkin, vaikka kyllähän mä aina mieluummin menen jonkun ystävän tai Jussin kanssa reissuun kuin yksinään, ja oishan se opparikin kiva tehdä loppuun. Mulle on tullut ihan kummallisia pelkotiloja Afrikasta, olis ollut kyllä ihan jees päihittää pelot, mutta se jää nyt sitten joskus hamaan tulevaisuuteen.
Oivoiii, tarttis mennä suihkuun. Vuokrattiin eilen kolme leffaa ja katsottiin just Madagaskarin Pingviinit :) Hehee, sai kyllä nauraa... Herkuteltiin "pikkujoulujämillä" ja juotiin kuumaa glögiä. Nammm! Viikko on alkanut kauhean hyvin nyt kun kämppä on vähän siistimpi. Tosin eteinen on edelleen täynnä tavaraa, mutta edistystä kai sekin :) Hahaha.
29. marraskuuta 2010
28. marraskuuta 2010
Viikonloppuilua.
Oioiii, oon ihan täpinöissäni tästä viikonlopusta. Viikonloppu on mennyt tulevia myyjäisiä suunnitellessa ja lauantaina aamulla olin perhekeskus Marakatissa juttelemassa ympäristöasioista kiinnostuneiden vanhempien kanssa :) Oli tosi mielenkiintoista. Päivällä oltiin shoppailemassa ja kahvittelemassa kaupungilla - ihanaa porkkanakakkua! Illalla oltiin kavereiden kanssa kiinalaisessa syömässä ja tänään siivottiin ja sisustettiin kämppää uusiks, käytiin Mynämäen joulukadunavajaisissa ja vietettiin pikkujouluja loimulohta ja kaikkea mahdollista herkutellen! :) Ehdittiin käydä Tarvaisissakin joulufiilistelemässä ja katsomassa pentuja. Oon niin rakastunut siihen nuorimpaan pentuun, jos vaan voisin niin nappaisin sen kyllä niin saman tien. On niin ihanan rauhallinen, mut kuitenkin vähän vintiö tapaus..
Ja mitäs muuta.. Alkuviikko menee taas töiden parissa, kun perjantaina pidin vapaapäivän (tai no järjestöjuttuja tuli tehtyä) ja keskiviikkona suuntaan Helsinkiin kurssille ja saas nähdä mitä kaikkea sitä keksi muuta sille päivälle :) En ole pitkään aikaan Helsingissä käyny (muutenku lentokentällä), joten ihan mielenkiintoista mennä taas pitkästä aikaa :)
Ja juu, huomenna kouluun taas seminaariin istumaan ja juttelemaan koulutuspäällikön kanssa mun opparista. Kai sekin joskus valmiiksi tulee, on tosi hyvät fiilikset senkin homman suhteen! Jouluun mennessä pitäis olla ensimmäinen raakaversio valmiina.
Ja mitäs muuta.. Alkuviikko menee taas töiden parissa, kun perjantaina pidin vapaapäivän (tai no järjestöjuttuja tuli tehtyä) ja keskiviikkona suuntaan Helsinkiin kurssille ja saas nähdä mitä kaikkea sitä keksi muuta sille päivälle :) En ole pitkään aikaan Helsingissä käyny (muutenku lentokentällä), joten ihan mielenkiintoista mennä taas pitkästä aikaa :)
Ja juu, huomenna kouluun taas seminaariin istumaan ja juttelemaan koulutuspäällikön kanssa mun opparista. Kai sekin joskus valmiiksi tulee, on tosi hyvät fiilikset senkin homman suhteen! Jouluun mennessä pitäis olla ensimmäinen raakaversio valmiina.
23. marraskuuta 2010
Work, work, work, opparia opparia, NO LIFE.
This is sooo hard. En tunne mitenkään, että oppari ois jotenkin vaikea tai että olis minkäänlaista tyhjän paperin pelkoa tai opparimörköä liikkeellä, mutta silti jotenkin ahdistaa. Ehkä eniten lähdemerkinnät, viittaukset ja se, että pitäisi oikeasti saada jotain elämää suurempaa aikaiseksi. Asetan itselleni riman uskomattoman korkealle, ja sitten se ahdistaa, mutta silti ei voi yrittää yhtään vähemmän. Haluan kuitenkin työstäni hyvää palautetta ja kunnollisen arvosanan. Jotenkin toivon, että tämä vaihe elämästä olisi pian takana päin ja päivästä erottuisi selkeä aika työlle ja toisaalta myös vapaa-ajalle.
Toisaalta tästä pitäisi nauttia, kun saa tehdä töitä oman aikataulunsa mukaisesti ja saa vielä olla opiskelija. Jollain tapaa se on erittäin luksusta. Jopa sen verran, että mulla on valtti takataskussa: voin jäädä kouluun vielä yhdeksi vuodeksi, jos en keksi keväällä itselleni mitään hyödyllistä tekemistä tai saa unelmieni työpaikkaa.
Eilinen pettymys vieläkin kolkuttelee takaraivossa, mutta toisaalta olin kuitenkin jollain tapaa osannut varautua. Miettiä, että kyllä sitä voisi oikeasti oppariinkin keskittyä ja jättää ne reissaamiset myöhemmäksi. Olisin silti kyllä niin halunnut nähdä Sambian. Ehkä jonain päivänä. Toinen pettymys sitten sen suhteen, että Jussi ei vielä saanutkaan oppisopimuspaikkaa, vaikka hetken näytti jo niin hyvältä. Tämä viikko ei ole meille kovinkaan armollinen.
MUTTA ainakin oon tänään saanu tosi tehokkaasti kirjoitettua opparia eteenpäin, siis "alustavia luonnoksia". Laitoin läppärin kiinni ja kynän käteen, ja sitten sitä tekstiä alkoikin syntyä paperille kuin itsestään. Mahtavaa! Ehkä joskus parempi jättää läppäri sivuun ja keskittyä vain ajatuksenvirtaan.
Toisaalta tästä pitäisi nauttia, kun saa tehdä töitä oman aikataulunsa mukaisesti ja saa vielä olla opiskelija. Jollain tapaa se on erittäin luksusta. Jopa sen verran, että mulla on valtti takataskussa: voin jäädä kouluun vielä yhdeksi vuodeksi, jos en keksi keväällä itselleni mitään hyödyllistä tekemistä tai saa unelmieni työpaikkaa.
Eilinen pettymys vieläkin kolkuttelee takaraivossa, mutta toisaalta olin kuitenkin jollain tapaa osannut varautua. Miettiä, että kyllä sitä voisi oikeasti oppariinkin keskittyä ja jättää ne reissaamiset myöhemmäksi. Olisin silti kyllä niin halunnut nähdä Sambian. Ehkä jonain päivänä. Toinen pettymys sitten sen suhteen, että Jussi ei vielä saanutkaan oppisopimuspaikkaa, vaikka hetken näytti jo niin hyvältä. Tämä viikko ei ole meille kovinkaan armollinen.
MUTTA ainakin oon tänään saanu tosi tehokkaasti kirjoitettua opparia eteenpäin, siis "alustavia luonnoksia". Laitoin läppärin kiinni ja kynän käteen, ja sitten sitä tekstiä alkoikin syntyä paperille kuin itsestään. Mahtavaa! Ehkä joskus parempi jättää läppäri sivuun ja keskittyä vain ajatuksenvirtaan.
22. marraskuuta 2010
Hajottaa.
Tä ei ole mun kuukauteni.
Ei todellakaan.
Viikonlopuksi piti olla kiva yllätys, mutta sekin suunnitelma nyt sitten kariutui.
Ensi vuosikin meni uusiksi.
Kaikki suunnitelmat.
Täytyy keksiä uusia.
Noh, jos huomenna aamulla saadaan hyviä uutisia, niin sitten voin olla kuitenkin tyytyväinen. Nyt on vain pettymys mielessä, kun oli yhden suunnitelman kohdalla odotukset niiin korkealla ja jo ehtinyt varovasti iloita asiaa mielessäni, vaikka ajattelinkin, ettei se haittaa vaikka näin kävisikin. Kyllä se sitten kuitenkin osui ja upposi.
No niin, nyt murehtiminen loppuu ja nukkumaan. Huomenna on päivä uus, ja oppari kutsuu heti aamusta.
Ei todellakaan.
Viikonlopuksi piti olla kiva yllätys, mutta sekin suunnitelma nyt sitten kariutui.
Ensi vuosikin meni uusiksi.
Kaikki suunnitelmat.
Täytyy keksiä uusia.
Noh, jos huomenna aamulla saadaan hyviä uutisia, niin sitten voin olla kuitenkin tyytyväinen. Nyt on vain pettymys mielessä, kun oli yhden suunnitelman kohdalla odotukset niiin korkealla ja jo ehtinyt varovasti iloita asiaa mielessäni, vaikka ajattelinkin, ettei se haittaa vaikka näin kävisikin. Kyllä se sitten kuitenkin osui ja upposi.
No niin, nyt murehtiminen loppuu ja nukkumaan. Huomenna on päivä uus, ja oppari kutsuu heti aamusta.
19. marraskuuta 2010
Rivijäsenestä puheenjohtajaksi
Pidin eilen kotipaikkakunnan luonnonsuojeluyhdistyksessä esitelmän aiheesta "Ympäristökasvatusta Senegalissa" ja vaikka ihmisiä tulikin paikalle suhteellisen vähän (tosi moni ilmoitti olevansa sairaana tai matkoilla), niin ilta oli kyllä ihan huippumahtava ja olin tyytyväinen siihen, että osasin vastailla kaikkiin kysymyksiin ja käyttäytyä kuin oikea kehitysyhteistyön ammattilainen. Siihen saldoon voin jo olla tyytyväinen. Sain mukaani kaikki tarjoilusta yli jääneet hedelmät, keksit, rusinat ja luomujuustot - ei paha palkkio juustonystävälle! ;)
Yllättäen musta tuli eilen myöskin tuon kyseisen yhdistyksen puheenjohtaja, vaikka juuri vasta pääsin hallitukseen. Vähän pelottaa miten tuo homma lähtee käyntiin ja miten paljon vastuuta tuosta hommasta tulee, mutta onneksi aiempi pj on mukana hommissa neuvomassa miten asiat tehdään. Oon ihan innoissani tuosta pestistä, siitä tulee taatusti mielenkiintoista, etenkin jos saisin nuorempia jäseniä mukaan toimintaan. Kevätretkeä ja erilaisia talkootapahtumia odotan niitäkin innolla.
Opinnäytetyö stressaa just nyt äärettämän pahasti ja mulla on joka toisena päivänä valtavan suuri motivaatio ja sitten taas toisina päivinä oon ihan jumissa kirjoittamisen ja lähdemerkintöjen kanssa, kun koulun ohjeistus niiden suhteen ei todellakaan ole mitään kauhean ihmeellinen. Onneksi viikonloppu on edessä ja saa hetkeksi rentoutua, jos se vaikka auttaisi. Sitten maanantaina voinkin taas aloittaa avoimin mielin aherruksen taas.
Tämä viikko on ollut jännittävä ihan jo ilman noita yhdistysjuttuja. Odottelin tietoa siitä pääsenkö tammi-helmikuussa eräälle seurantamatkalle Afrikkaan, sitten sain uuden rakkaan Solidaarisuuskalenterini ja sain myöhässä ilmoituksen, että pääsin yhteen testiryhmään kokeilemaan sellaista outoa magneettia, jonka pitäisi vähentää kuukautiskipuja ja kenties jopa parantaa hiusten ja ihon kuntoa. Odotan innolla, että mahtaakohan se oikeasti toimia! Ja mikä siinä on se vaikuttava tekijä, periaate jolla se toimii? Kuulostaa liian hyvältä ollakseen totta. Elämä ilman kipulääkkeitä?
Mutta niin, nyt takaisin opinnäytetyötä kirjoittelemaan ja sitten nautiskelemaan viikonlopusta.
Yllättäen musta tuli eilen myöskin tuon kyseisen yhdistyksen puheenjohtaja, vaikka juuri vasta pääsin hallitukseen. Vähän pelottaa miten tuo homma lähtee käyntiin ja miten paljon vastuuta tuosta hommasta tulee, mutta onneksi aiempi pj on mukana hommissa neuvomassa miten asiat tehdään. Oon ihan innoissani tuosta pestistä, siitä tulee taatusti mielenkiintoista, etenkin jos saisin nuorempia jäseniä mukaan toimintaan. Kevätretkeä ja erilaisia talkootapahtumia odotan niitäkin innolla.
Opinnäytetyö stressaa just nyt äärettämän pahasti ja mulla on joka toisena päivänä valtavan suuri motivaatio ja sitten taas toisina päivinä oon ihan jumissa kirjoittamisen ja lähdemerkintöjen kanssa, kun koulun ohjeistus niiden suhteen ei todellakaan ole mitään kauhean ihmeellinen. Onneksi viikonloppu on edessä ja saa hetkeksi rentoutua, jos se vaikka auttaisi. Sitten maanantaina voinkin taas aloittaa avoimin mielin aherruksen taas.
Tämä viikko on ollut jännittävä ihan jo ilman noita yhdistysjuttuja. Odottelin tietoa siitä pääsenkö tammi-helmikuussa eräälle seurantamatkalle Afrikkaan, sitten sain uuden rakkaan Solidaarisuuskalenterini ja sain myöhässä ilmoituksen, että pääsin yhteen testiryhmään kokeilemaan sellaista outoa magneettia, jonka pitäisi vähentää kuukautiskipuja ja kenties jopa parantaa hiusten ja ihon kuntoa. Odotan innolla, että mahtaakohan se oikeasti toimia! Ja mikä siinä on se vaikuttava tekijä, periaate jolla se toimii? Kuulostaa liian hyvältä ollakseen totta. Elämä ilman kipulääkkeitä?
Mutta niin, nyt takaisin opinnäytetyötä kirjoittelemaan ja sitten nautiskelemaan viikonlopusta.
12. marraskuuta 2010
10. marraskuuta 2010
Jännittäviä ideoita
Tällä viikolla mulla on selvästikin vain taivas rajana kaikkien mun suunnitelmieni kanssa. Ihan hullua touhua. Syynä siihen on varmaan kevät ja lähestyvä valmistuminen, ja toisaalta avokin mahdollinen alanvaihdos. Ei tiedetä lainkaan missä ollaan vuoden päästä, ei yhtään. Kaikki on mahdollista ja toisaalta eilen sain niin välkyn idean, että saas nähdä miten sen kanssa käy.
Tänään näyttää pahasti siltä, että lumi vain sulaa vetiseksi sohjoksi. Olispa se pysynyt maassa vähän kauemmin. Nautin jo ajatuksesta, että pian on JOULU. Taidan olla entistä enemmän jouluintoilija vuosi vuodelta, mutta ei voi mitään. Nautin vaan siitä ajatuksesta, että saa luvan kanssa ottaa rennosti ja nautiskella jouluisista fiiliksistä ja asioista. Glögistä, kanelintuoksusta ja kynttilöistä. Partyliteltä saa piparin tuoksuisia kynttilöitä, niitä on pakko tilata <3 Mietin kovasti millaisia lahjoja ostan ihmisille tänä vuonna, meillä on niin kauhean iso suku, että siinä on aina haastetta... mutta eiköhän se siitä :)
Ensi viikolla pidän kotipaikkakunnan luonnonsuojeluyhdistyksen porukalle pienen "luennon" Senegalin harjoittelusta ja näytän joitain matkakuvia. Jännittää sekin, kun ne ihmiset siellä on melkoisia alan konkareita ja mä sitten taas olen tällänen asioista mukamas kaikenlaista tietävä opiskelija vaan. Eiköhän se silti ihan hyvin mene. Jotenkin saa ihan erilaista itsevarmuutta, kun ihmiset pyytävät pitämään jotain tuollaisia tapahtumia, joissa saa jotenkin käyttää ammattitaitoaan ja osoittaa tuntevansa aiheen. Mulla on suuret odotukset kaikesta.
Tänään näyttää pahasti siltä, että lumi vain sulaa vetiseksi sohjoksi. Olispa se pysynyt maassa vähän kauemmin. Nautin jo ajatuksesta, että pian on JOULU. Taidan olla entistä enemmän jouluintoilija vuosi vuodelta, mutta ei voi mitään. Nautin vaan siitä ajatuksesta, että saa luvan kanssa ottaa rennosti ja nautiskella jouluisista fiiliksistä ja asioista. Glögistä, kanelintuoksusta ja kynttilöistä. Partyliteltä saa piparin tuoksuisia kynttilöitä, niitä on pakko tilata <3 Mietin kovasti millaisia lahjoja ostan ihmisille tänä vuonna, meillä on niin kauhean iso suku, että siinä on aina haastetta... mutta eiköhän se siitä :)
Ensi viikolla pidän kotipaikkakunnan luonnonsuojeluyhdistyksen porukalle pienen "luennon" Senegalin harjoittelusta ja näytän joitain matkakuvia. Jännittää sekin, kun ne ihmiset siellä on melkoisia alan konkareita ja mä sitten taas olen tällänen asioista mukamas kaikenlaista tietävä opiskelija vaan. Eiköhän se silti ihan hyvin mene. Jotenkin saa ihan erilaista itsevarmuutta, kun ihmiset pyytävät pitämään jotain tuollaisia tapahtumia, joissa saa jotenkin käyttää ammattitaitoaan ja osoittaa tuntevansa aiheen. Mulla on suuret odotukset kaikesta.
8. marraskuuta 2010
Rankka viikko
Huh, henkisesti ja fyysisesti erittäin rankka viikko takanapäin ja nyt koitan hengitellä rauhassa ja hengähtää, keskittyä rauhallisesti opinnäytetyöhön, mutta stressaamatta. Oon ollu henkisesti ihan puhki, koska muutama yllätys hyppäsi silmille ja sai ahdistumaan pahasti - kun kyse oli jostain läheisestä ihmisestä. Joitakin asioita on vaan erittäin vaikea uskoa, tai ymmärtää. Ei sitä voi edes ääneen sanoa... tai ajatella.
Unohda, unohda.
Mutta niin. Eilen oli vaikea päivä ihan täysin toisesta syystä. Käytiin avokin äidin luona ja koirakuume taas iski päälle hetken tauon jälkeen. Ei me voitaisi tähän kämppään edes ottaa koiraa (liian vähän tilaa yhdistää kaksi kissaa + koira, ja toisaalta se ettei vuokranantaja pidä koirista), mutta harmittaa se ajatus, ettei voida luultavasti ikinä ottaa koiraa avokin allergian takia. Ihan siksikin, ettei se ole reilua koiraa kohtaan, jos se sitten jouduttaisiinkin taas siirtämään uuteen kotiin, kun allergiaoireita ilmestyisi. Se on aina iso JOS.
Avokin äidillä on yksi pentu vielä jäljellä. Yksi perhe palautti sen siksi, että tyttärellä (noin 18v.) oli jotain henkisiä ongelmia ja ahdistui ollessaan yksin kotona koiranpennun kanssa eikä perhe siksi uskaltanut enää pitää sitä, vaan toi sen takaisin kasvattajalle. Harmi sinänsä, koska perhe vaikutti muuten tosi täydelliseltä ja vastuuntuntoiselta. Toivottavasti pentu saisi uuden kodin jostain, kun se on niin ihana persoonallisuus. Rakastuin siihen eilen ihan totaalisesti. Siinä olisi jollekin lapsiperheelle ihana koira, jonka kanssa voisi halutessaan käydä näyttelyissäkin, kun on niin kauniin mallinenkin. Jos mulla olis omakotitalo, niin ryöstäisin ton kultsun mukaani saman tien <3 Harmi vaan, että kun tuo on "palautettu" pentu, niin ihmiset heti kuvittelevat, että koirassa on jotain vikaa... joutuu pentu kärsimään sen takia, että nämä ihmiset eivät olleet miettineet koiranhankintaa ihan loppuun asti.. :(
Mutta niin, täytyy keskittyä kaikkeen hyvään mitä elämässä juuri nyt on eikä murehtia sellaisia asioita, joille ei juuri nyt voi mitään. Täytyy oppia joskus rentoutumaankin.
Kaksi ensimmäistä kuvaa viime talvelta, muut otettu myöhemmin:
Unohda, unohda.
Mutta niin. Eilen oli vaikea päivä ihan täysin toisesta syystä. Käytiin avokin äidin luona ja koirakuume taas iski päälle hetken tauon jälkeen. Ei me voitaisi tähän kämppään edes ottaa koiraa (liian vähän tilaa yhdistää kaksi kissaa + koira, ja toisaalta se ettei vuokranantaja pidä koirista), mutta harmittaa se ajatus, ettei voida luultavasti ikinä ottaa koiraa avokin allergian takia. Ihan siksikin, ettei se ole reilua koiraa kohtaan, jos se sitten jouduttaisiinkin taas siirtämään uuteen kotiin, kun allergiaoireita ilmestyisi. Se on aina iso JOS.
Avokin äidillä on yksi pentu vielä jäljellä. Yksi perhe palautti sen siksi, että tyttärellä (noin 18v.) oli jotain henkisiä ongelmia ja ahdistui ollessaan yksin kotona koiranpennun kanssa eikä perhe siksi uskaltanut enää pitää sitä, vaan toi sen takaisin kasvattajalle. Harmi sinänsä, koska perhe vaikutti muuten tosi täydelliseltä ja vastuuntuntoiselta. Toivottavasti pentu saisi uuden kodin jostain, kun se on niin ihana persoonallisuus. Rakastuin siihen eilen ihan totaalisesti. Siinä olisi jollekin lapsiperheelle ihana koira, jonka kanssa voisi halutessaan käydä näyttelyissäkin, kun on niin kauniin mallinenkin. Jos mulla olis omakotitalo, niin ryöstäisin ton kultsun mukaani saman tien <3 Harmi vaan, että kun tuo on "palautettu" pentu, niin ihmiset heti kuvittelevat, että koirassa on jotain vikaa... joutuu pentu kärsimään sen takia, että nämä ihmiset eivät olleet miettineet koiranhankintaa ihan loppuun asti.. :(
Mutta niin, täytyy keskittyä kaikkeen hyvään mitä elämässä juuri nyt on eikä murehtia sellaisia asioita, joille ei juuri nyt voi mitään. Täytyy oppia joskus rentoutumaankin.
Kaksi ensimmäistä kuvaa viime talvelta, muut otettu myöhemmin:
 |
| Tessa-neiti nauttimassa kylmästä aamusta parvekkeella |
 | |
| Vilmaa pelottaa kylmä parveke! |
 |
| Kynttiläsomiste, johon rakastuin ihan totaalisesti. Parempi kuva tulossa! |
 |
| Testikausi. Tätini opiskelee yrttiterapeutiksi (sille oli joku hieno nimitys, joo) ja mä toimin koekaniinina! Hb aloittaessa 121, tavoitteena päästä luovuttamaan verta maaliskuussa, plus saada tulehtuneet finnit kasvoista pois. |
 |
| Äitini kissa Osku, entinen villikissa, nykyinen Hellyydenkipeys |
4. marraskuuta 2010
Se ois torstai taas!
... ja torstain ohjelmaan kuuluu aina kuubalaiset tanssit! Kurssi, johon oon ihan totaalisesti hurahtanut - viikon kohokohta, vaikka pari viimeistä kertaa oonkin ollut jo valmiiksi ihan väsynyt eikä aina oo jaksanut niin täysillä mennä muiden mukana. Noh, tehokasta liikuntaa toi on joka tapauksessa ja hauskaa!
Opinnäytetyö etenee, ainakin jossain määrin. Alussa tiedonhaku ja asioihin perehtyminen vie tolkuttomasti aikaa, mutta eiköhän se siitä lähde sitten etenemään. Aihe ja sisältökin vielä tuntuu elävän ihan kiitettävästi, joten yksityiskohdat vielä muuttuvat. Positiivisin mielin kuitenkin eteenpäin.
Nautin torstain fiiliksestä. Huomenna on vielä edessä täysi työpäivä, mutta onneksi suurimmat kiireet tällä viikolla ovat jo ohi eikä tarvitse enää jännittää uusia asioita (uudet järjestöhommat sun muut). Saa nautiskella yksinkertaisesti oppariin keskittymisestä ja siitä, että voi välillä pitää teetauon tai mennä vaikka pikaisesti lenkille. Etätyöt ja joustava työaika on jees.
Ja torstai-illan rentoutumiset leffan parissa! <3
Opinnäytetyö etenee, ainakin jossain määrin. Alussa tiedonhaku ja asioihin perehtyminen vie tolkuttomasti aikaa, mutta eiköhän se siitä lähde sitten etenemään. Aihe ja sisältökin vielä tuntuu elävän ihan kiitettävästi, joten yksityiskohdat vielä muuttuvat. Positiivisin mielin kuitenkin eteenpäin.
Nautin torstain fiiliksestä. Huomenna on vielä edessä täysi työpäivä, mutta onneksi suurimmat kiireet tällä viikolla ovat jo ohi eikä tarvitse enää jännittää uusia asioita (uudet järjestöhommat sun muut). Saa nautiskella yksinkertaisesti oppariin keskittymisestä ja siitä, että voi välillä pitää teetauon tai mennä vaikka pikaisesti lenkille. Etätyöt ja joustava työaika on jees.
Ja torstai-illan rentoutumiset leffan parissa! <3
Tilaa:
Kommentit (Atom)