Viikonlopun mietteitä

Ihme haikeus tänään. Olen pettynyt ihmisiin, ja ihmissuhteisiin. Minäminäminä-asenteeseen ja siihen, että joidenkin maailma pyörii vain itsen ympärillä. Minäminäminä ja minunminäminäminä. Aikuisiahan tässä ollaan? Voidaanko keskustella jostain ajankohtaisesta, kumpaakin kiinnostavasta asiasta, vai keskustellaanko vain siitä, miten sinun elämäsi on niin hienoa, erikoista, jännittävää, parempaa kuin muiden? Saanko sanoa pari sanaa omastani? Jos kiinnostaa edes?

Niin. Vai haluanko edes keskustella kanssasi? Nähdä vaivaa, että kuulen miten selität vain omastasi?
Kuunteleminen on joskus erittäin vaikeaa.
Samoin on vaikeaa nähdä ihmisten läpi, se että olisi tarvetta kuuntelijalle. Ehkä ei vain kiinnosta.

On ikävä muutamia ihmisiä, joiden kanssa ehdin jutella ihan liian harvoin.

Ja jotenkin lämmittää ajatus siitä, että on taas viikonloppu. Selvisin kunnialla elämäni ensimmäisestä vanhempainillasta! Exciting. Tässä eletään muutenkin jännittäviä aikoja. Uusia juttuja. Omakotitalossa asumisen arki alkaa valjeta, kun laskuja on pöydällä loputon pino ja torstaina kävi ensimmäistä kertaa nokikolari! Putkimiestä vielä odotellaan.... Tupareissa kun meni hana rikki, ja siitä lähtien ollaan jouduttu selviytymään ilman pyykinpesukonetta (eli pyykätään porukoilla, heh).

Viimeinen vuosi ja kesä on ollut niiiiin kiireistä. Nyt ensimmäistä kertaa viikonloput alkaa olla kalenterissa tyhjiä, ja se on yksinkertaisesti IHANAA. Syksyistä laatuaikaa! Ollaan käyty sienestämässä melkein joka päivä, kalastamassakin kerran, ja koitettu keksiä kaikenlaista sekalaista tekemistä. Lomareissuakin mietitään, milloin, minne, miksi... ? :)

SYKSY <3

Parhaista parhaimman häät!

Jännittää ilmeisesti sen verran, etten ole saanut koko viikkona nukuttua juuri lainkaan. Erään vanhan, ihanan ystävän häät huomenna, ja olen ihan täpinöissäni. Jos itse intoilen näin paljon, niin miten paljon morsianta mahtaa jännittää, hermostuttaa, innostuttaa... Mielenkiintoinen päivä tiedossa!

Ja viikonloppu on toki tervetullut muutenkin :) Rentoutumista ja herkuttelua! Alkaen tänään. Aion mennä aikaisin nukkumaan ja ihan oikeasti NUKKUA. Ja ehkä menen tästä seuraavaksi päikkäreillekin, että saan kurottua univelkoja kiinni.

Vi ses!

Väsymys

Huhhuhpuh. Pääsin viideltä töistä ja nyt istun kotona yläkerrassa nautiskelemassa puutalon hiljaisuudesta. Kissa vierellä, tietenkin. Ihanuus. Olen vain ihan toivottoman poikki, työt vievät voimat. Kahvitaukoja ei tunneta ja ehdin päivän aikana istumaan ehkä minuutin. Jos sitäkään. Mahtaakohan näin saada itsensä poltettua loppuun? Milloin pitäisi osata ottaa rennommin?

Ja autolla ajaminen. HUI! Opiskeluaikoina en ole ajanut autoa juuri lainkaan, joten tämä viikko on ollut JÄNNITTÄVÄ. Mutta nykyinen autoni on ollut ihan jees ajettava noin vanhaksi :) Se vaan, kun ei ole pitkään aikaan joutunut / saanut ajaa. Täytyy totutella uudestaan. Pelottaa tuleva talvi ja aamuiset pihan auraamiset ja hiekottamiset. Entäs, jos autolla ei pääsekään pihalta pois? :D Miten sitten pääsen töihin? Tai miten ajaminen talvella noin syrjäseuduilla muuten sujuu, jos tietä ei ole ehditty auraamaan? Paljon mietittävää, mutta hyvin se tulee menemään.

Maanantaina synttärit. Haluaisin synttärilahjaksi puutarhatyökaluja (haravan, isoja puisia kukkalaatikoita), silitysraudan, käsityöjuttuja, teetä, ties mitä. Saunaan sellaisen puisen kiulun (vai miksi sitä sanotaan) kauhan kera, sellaistakaan meillä ei ole, vaikka kaksi saunaa löytyykin. On vielä paljon juttuja ostamatta. Toivottavasti saisin lahjaksi hiukan rahaa, niin voisin ostaa uudet verhot tai maton. Ensi keväänä otan projektiksi "kodinhoitohuoneen", jonka seinät maalataan ja pistetään uusiksi kaapit ja hyllyt. Odotan jo innolla :)

Mutta jooooo, nyt Avonin pariin. Meikit ja muut jutut odottavat postissa noutajaansa.

Kanttarelleja ja pikkuveljen synttäreitä!

Käytiin eilen illalla sienestämässä ja löydettiin kulhollinen kanttarelleja ja tatteja! Tänään siis taidetaan herkutella perunoilla ja sienikastikkeella! Pakko päästä tänään uusintakierrokselle, kun eilenkin etsintöjen tulos oli niin hyvä, vaikka paikka oli sellainen, jossa varmasti myös monet muutkin sienestäjät käyvät enemmän tai vähemmän säännöllisesti. Tai ehkä meillä oli vain tuuria? Löydettiin sellaisia sieniä, jotka olivat piiloutuneet maastoon äärimmäisen hyvin. On ne ovelia. Löytyi muutama suppilovahverokin!

Tänään on pikkuveljen synttärit eikä mulla ole sille mitään lahjaa :D Hah. Ostan sille karkkia... Varmaan. Sille on äärettömän vaikea ostaa, kun sillä on jo kaikkea. Nyt sillä on mopokin, sai sen synttärilahjaksi. Ja ikää 8v. Että juu.

Moottoriajoneuvoista puheenollen, meikäläisen auto pääsi katsastuksesta läpi, vihdoinkin! Se pitäisi vielä siivota sisältä oikein kunnolla ja vähän tuunailla muutenkin, mutta kyllä siitä nyt talveksi saatiin ihan kunnon kulkuneuvo. Vähän kyllä jännittää noin vanhalla autolla ajella, kun ei ole sellaiseen ennen tottunut, ja opiskeluaikana oon muutenkin ajellut äärimmäisen vähän, kun ei ole omaa autoa ollut lainkaan.

Eilen oltiin harvinaisesti illalla ihan kahdestaan vaan, rauhassa parisuhteen omaa laatuaikaa (mitä kovin harvoin on ollut, kun aina on ollut jotain menoa). Tänä aamuna tajusin, että Mynämäelle muuttaminen on tuonut uusia puolia mukanaan - ystävät Turun lähistöllä eivät pyydä tapahtumiin tai illanviettoihin, tai kauheasti minnekään muuallekaan... (Vaikka itse olisinkin sattumoisin ollut tapahtumien aikaan Turussa jo valmiiksi.) Täältä ajaa Turkuun about 35 minuutissa, joten tuntuu tyhmältä, että vartin verran pidentynyt ajomatka siirsi minut sivilisaation ulottumattomiin, Siperiaan. Mutta niin se ilmeisesti sitten teki. Raumalle sitten taas ajaa tunnin verran, ja sinne on tullut kutsuja enemmänkin, joten niin. Viikon päästä pitäisi pitää tuparit ja into niiden järjestämiseen on aikalailla lopahtanut. Haluaisin mökille rentoutumaan ja unohtamaan vaikeat ihmissuhteet.

Vähän sama olo kuin Afrikassa, kun huomasi, että vain tietyt ihmiset pitävät yhteyttä. Ja yllättävätkin ihmiset. Mutta Afrikkaankin se välimatka oli joidenkin kohdalla niin suloisen ihana, kun jaksoivat postilähetyksilläkin ilahduttaa. Ei se läheisyys aina välimatkasta ja ajankohdasta ole kiinni.

Mutta nyt puolukkavispipuuron ääreen, pitää valmistautua synttäreihin...