Sainpas äsken tekstiviestin meidän uuden holhokin Muru-kissan uusimmista seikkailuista oikean omistajansa kanssa. Eläinlääkäri oli todennut, että kaksi alahammasta täytyy poistaa, koska ne hankaavat ikeneen. Turvonnut poski lienee vielä mysteeri; taustalla voi olla tuo hampaiden hankaus, pitkään jatkunut ientulehdus tai kasvain. Toivotaan ja pelätään. Kunpa kyseessä ei olisi tuo viimeinen mahdollisuus, kun kyseessä on kuitenkin 17-vuotias kissa. Leikkaus olisi aika radikaali toimenpide tuon ikäiselle, joten tässä sitä nyt jännitetään. Odotellaan uusia uutisia.
Olen vielä tämän päivän sairaslomalla, ja yskin näköjään vieläkin vähän veristä limaa. Viehättävää. Onneksi kuumetta ei sentään ole tänään, vaikka flunssa muuten vielä jyllää. Terkkarille en jaksanut kyllä enää aamulla lähteä, kun ei ole autoa käytössä enkä olisi jaksanut kävellä takaisin. Kurkku ei tosin ole onneksi enää kipeä.
Pakko mainostaa, että Frantsilan kamomillatipat ovat ihan mahtavaa tavaraa! Nyt kun menkat ovat alkaneet, niin olen pärjännyt toistaiseksi kokonaan ilman kipulääkkeitä. Ihan mielenkiintoinen kokeilu. Täytyykin tässä joku päivä linkkailla blogiin kaikki hyvät tuotteet, mitä olen nyt bongaillut :)
Mutta jees, nyt aamupalan pariin.
22. marraskuuta 2011
21. marraskuuta 2011
Morkkis
Miksi täytyy olla niin vaikeaa osata olla, sairastaa, levätä?
Miksi täytyy olla niin vaikeaa sanoa, että en tule vielä huomenna töihin, vaan lepään itseni nyt oikeasti terveeksi.
Olen niin mustelmilla ja rikkinäinen muutenkin.
Ja menkatkin.
Ja sitten morkkis.
Miten ne siellä oikein pärjää ilman meikäläistä? Vaikka eihän kukaan meistä ole korvaamaton, onneksi. Mutta silti.
Idiootti ihmismieli.
Kello on jo kauheasti eikä ole edes nälkä, ja kurkku on kipeä. Ehkä huomenna tsemppaan itseni lääkärille. Ehkä, ehkä, ehkä. Ja sitten kuitenkin tekisi mieli nukkua pidempään, kun kerrankin on mahdollisuus.
Tuntuu ihan oudolta olla kotona. Teen kouluhommia huonolla tehokkuudella ja mietin turhia. Ja juustoa jääkaapissa. Koko ajan tekisi mieli herkutella, mutta silti ei ole nälkä.
MORKKIS. MORKKIS. MORKKIS.
Koitin jo soittaa terkkarille ja kysyä kannattaisko mennä näyttämään kipeää kurkkua sinne huomenna, mutta puhelin piippasi varattua. Höh.
Herkuteltiin eilen illalla juustoilla, hedelmillä, suklaalla ja hyvällä mehulla (tipaton loppuvuosi + tammikuu, here I come...) ja katseltiin leffoja. Ei ollut voimia nousta sohvalta juurikaan koko päivänä, joten siinä se sitten meni, laiskotellessa.
Miksi täytyy olla niin vaikeaa sanoa, että en tule vielä huomenna töihin, vaan lepään itseni nyt oikeasti terveeksi.
Olen niin mustelmilla ja rikkinäinen muutenkin.
Ja menkatkin.
Ja sitten morkkis.
Miten ne siellä oikein pärjää ilman meikäläistä? Vaikka eihän kukaan meistä ole korvaamaton, onneksi. Mutta silti.
Idiootti ihmismieli.
Kello on jo kauheasti eikä ole edes nälkä, ja kurkku on kipeä. Ehkä huomenna tsemppaan itseni lääkärille. Ehkä, ehkä, ehkä. Ja sitten kuitenkin tekisi mieli nukkua pidempään, kun kerrankin on mahdollisuus.
Tuntuu ihan oudolta olla kotona. Teen kouluhommia huonolla tehokkuudella ja mietin turhia. Ja juustoa jääkaapissa. Koko ajan tekisi mieli herkutella, mutta silti ei ole nälkä.
MORKKIS. MORKKIS. MORKKIS.
Koitin jo soittaa terkkarille ja kysyä kannattaisko mennä näyttämään kipeää kurkkua sinne huomenna, mutta puhelin piippasi varattua. Höh.
Herkuteltiin eilen illalla juustoilla, hedelmillä, suklaalla ja hyvällä mehulla (tipaton loppuvuosi + tammikuu, here I come...) ja katseltiin leffoja. Ei ollut voimia nousta sohvalta juurikaan koko päivänä, joten siinä se sitten meni, laiskotellessa.
20. marraskuuta 2011
Missä Muruseni on?
Adoptoimamme kissavanhus Muru lähti tänään oikeaan, alkuperäiseen kotiinsa turvonneen poskensa kanssa. Mahtaakohan tulla tuolta matkaltaan vielä takaisin? Ehkä viimeaikaiset huonot uutiset sieltä sun täältä ovat istuttaneet pelon pieneen mieleen. Kaikenlaisia sitä tuleekin ajatelleeksi. Kuitenkin uskon, että kyllä se parin viikon päästä taas istuu meidän oven takana maukumassa takaisin sisälle. Harmittaa sinänsä, ettei Muru suostu kotona olemaan, kun sillä sielläkin olisi erittäin rajattomasti ja loputtomasti rakastava perhe, joka pitää siitä huolta. Kissat on jännittäviä, kun ne leimautuvat johonkin paikkaan ja kulkevat pitkiäkin matkoja päästäkseen sinne takaisin.
Nyt sitten olenkin ainakin huomisen kotona kuumeen kourissa. Ehkä hyväkin välillä rentoutua. Saan ehkä hyvällä tuurilla opintojakin taas eteenpäin, tai sitten vain nautiskelen kotoilusta. Tässä viimeisen vuoden aikana on kyllä joutunut opettelemaan ihan uudenlaisia arvoja ja joutunut kohtaamaan sen, ettei ihminen ratkea tuhanteen eri paikkaan. Joskus on ihan hyvä vain olla, tekemättä yhtään mitään. Se parantaa sielua.
Odotan niin innolla joulua. Ensimmäistä kertaa vietetään joulu ihan OMASSA kodissa, oman suvun ja perheen keskellä. Tänä jouluna meillä on jopa aito joulukuusi, ja löydettiin kirpputorikierrokselta rautainen kuusenjalka ja sellainen pyöreä kuusenalusmatto. Saas nähdä mitä meidän kissat oikeasta joulukuusesta ajattelee, ja saavatko koristeet tällä kertaa olla ihan rauhassa :) Vahvasti epäilen...
Ja niin, joulusaunat omassa puusaunassa! Tuntuu ihan uskomattomalta. Lumienkeleitä pihalla ja mausteiden tuoksua sisällä. Joulutorttuja ja pipareita. Joulukinkku. Tämä vuosi todellakin on erilainen, täynnä muutoksia ja kaikenlaista uutta.
Mutta nyt illan tehtävä: rentoutuminen.
Afrikkalaista teetä, juustoa ja hedelmiä.
Lääkitys kohdillaan, tietenkin :)
Nyt sitten olenkin ainakin huomisen kotona kuumeen kourissa. Ehkä hyväkin välillä rentoutua. Saan ehkä hyvällä tuurilla opintojakin taas eteenpäin, tai sitten vain nautiskelen kotoilusta. Tässä viimeisen vuoden aikana on kyllä joutunut opettelemaan ihan uudenlaisia arvoja ja joutunut kohtaamaan sen, ettei ihminen ratkea tuhanteen eri paikkaan. Joskus on ihan hyvä vain olla, tekemättä yhtään mitään. Se parantaa sielua.
Odotan niin innolla joulua. Ensimmäistä kertaa vietetään joulu ihan OMASSA kodissa, oman suvun ja perheen keskellä. Tänä jouluna meillä on jopa aito joulukuusi, ja löydettiin kirpputorikierrokselta rautainen kuusenjalka ja sellainen pyöreä kuusenalusmatto. Saas nähdä mitä meidän kissat oikeasta joulukuusesta ajattelee, ja saavatko koristeet tällä kertaa olla ihan rauhassa :) Vahvasti epäilen...
Ja niin, joulusaunat omassa puusaunassa! Tuntuu ihan uskomattomalta. Lumienkeleitä pihalla ja mausteiden tuoksua sisällä. Joulutorttuja ja pipareita. Joulukinkku. Tämä vuosi todellakin on erilainen, täynnä muutoksia ja kaikenlaista uutta.
Mutta nyt illan tehtävä: rentoutuminen.
Afrikkalaista teetä, juustoa ja hedelmiä.
Lääkitys kohdillaan, tietenkin :)
19. marraskuuta 2011
Brighter thougts
Kirjoitin päiväkirjamerkinnän ja edellisestä oli aikaa, ihan liikaakin jo. Mitä kaikkea on tapahtunut kesällä, syksyllä, alkutalvella? Paljon, ja niin onnellisia asioita. Kirjoittaessa huomasin yhden asian olevan yli muiden, eikä se onni edes ole omalla kohdalla. Silti voi jostain toisen asiasta olla niin onnellinen. Onnellinen. Onnellinen. Ylitse kaiken.
Ja mietityttää sekin, että voiko ensi vuosi oikeasti olla parempi, tai voiko näitä onnellisia, hyviä vuosia olla useampi peräkkäin? Milloin paha karma kirii?
Onko kyse siitä, että elämä ei ole enää kiinni opiskelussa, jatkuvissa valinnoissa ja stressissä? Nyt elämä on kiinni omissa valinnoissa ja omissa mielihaluissa, onnellisissa ajatuksissa?
Ehkä parempia keskittyä onnellisiin ajatuksiin ja omiin pieniin ja suuriin suunnitelmiin. Hyviä asioita malttaa odottaakin. Ja joulua!
Meidän pihalla orava ehtii lehtikasasta aarteita. Miksei kissat huomaa sitä, vaikka ne ikkunasta koittaa aina kaikkea mahdollista bongata? Hölmöt.Murukin on nyt kotiutunut meille sisälle, tuolla se nytkin makoilee joko sängyssä yläkerrassa tai vessan lattialla nautiskelemassa lattialämmityksestä. Hassu kissavanhus.
Odottelen Jussia niin päästäisiin lähtemään Turkuun ostoksille. Tarviin kunnollisia ulkoiluvaatteita! Tilasin kyllä eilen netistä ihan kauhean määrän vaatteita, mutta joo, silti :) Täytyy sitä joskus edes itseään palkita, etenkin kun on onnistunut taas tsemppaamaan kouluhommien kanssa ja kaikki on muutenkin mennyt ihan jees.
Mutta joo, kai sitä pitäisi mennä vähän nautiskelemaan lauantaiaamusta, ja siivoilemaan ja ties mitä kaikkea. Täytyy ottaa kaikki irti tästä valoisasta ajasta!
Ja mietityttää sekin, että voiko ensi vuosi oikeasti olla parempi, tai voiko näitä onnellisia, hyviä vuosia olla useampi peräkkäin? Milloin paha karma kirii?
Onko kyse siitä, että elämä ei ole enää kiinni opiskelussa, jatkuvissa valinnoissa ja stressissä? Nyt elämä on kiinni omissa valinnoissa ja omissa mielihaluissa, onnellisissa ajatuksissa?
Ehkä parempia keskittyä onnellisiin ajatuksiin ja omiin pieniin ja suuriin suunnitelmiin. Hyviä asioita malttaa odottaakin. Ja joulua!
Meidän pihalla orava ehtii lehtikasasta aarteita. Miksei kissat huomaa sitä, vaikka ne ikkunasta koittaa aina kaikkea mahdollista bongata? Hölmöt.Murukin on nyt kotiutunut meille sisälle, tuolla se nytkin makoilee joko sängyssä yläkerrassa tai vessan lattialla nautiskelemassa lattialämmityksestä. Hassu kissavanhus.
Odottelen Jussia niin päästäisiin lähtemään Turkuun ostoksille. Tarviin kunnollisia ulkoiluvaatteita! Tilasin kyllä eilen netistä ihan kauhean määrän vaatteita, mutta joo, silti :) Täytyy sitä joskus edes itseään palkita, etenkin kun on onnistunut taas tsemppaamaan kouluhommien kanssa ja kaikki on muutenkin mennyt ihan jees.
Mutta joo, kai sitä pitäisi mennä vähän nautiskelemaan lauantaiaamusta, ja siivoilemaan ja ties mitä kaikkea. Täytyy ottaa kaikki irti tästä valoisasta ajasta!
7. marraskuuta 2011
Harmaa marraskuu
... vailla mitään elämää. Kai sellainen pitäisi jostain hankkia?
Kauhea hinku kirjoittaa ja tehdä asioita, inspiraatio on suuri. Mutta silti, ei jaksaisi toisaalta yhtään mitään. Energiataso tuntuu olevan nollissa ja koko ajan tekee mieli syödä. Herkutella. Ihan kuin sillä löytäisi kadonneen innon tehdä kaikkea, suorittaa ja mennä mukana kaikessa.
Ei tekisi mieli tehdä mitään. Kunpa vain voisi jättäytyä pois tuhannesta projektista ja keskittyä vain pariin asiaan. Jättää opiskelu ja ylimääräiset jutut, keskittyä oman pään ja ajatusten selvittämiseen.
Marraskuu. Aina samanlainen.
Kiireinen viikko edessä, ja aikaiset aamuvuorot. Kahta erilaista jumppaa, kokous, häät, ensi viikon töiden ja menojen suunnittelua. On kyllä taitolaji osata jättäytyä pois oravanpyörästä, sanoa EI ja EN JAKSA, EN PYSTY, EN HALUA. Joskus se tekee ihan hyvääkin.
Ja sitten alkaa sisustaminen. Koristelen olohuoneen ja keittiön kynttilöillä ja valoilla, jotka piristävät pimeitä iltoja. Leipominen piristää, ja etenkin jouluiset tuoksut. Pienet ilonaiheet, kun elämä muuten painaa hartioita maata kohti.
Onneksi tänään onnistuin jossakin asiassa, mitä en ollut koskaan aiemmin tehnyt. Jännittävää! Keskiviikkona uusi koitos.
Kauhea hinku kirjoittaa ja tehdä asioita, inspiraatio on suuri. Mutta silti, ei jaksaisi toisaalta yhtään mitään. Energiataso tuntuu olevan nollissa ja koko ajan tekee mieli syödä. Herkutella. Ihan kuin sillä löytäisi kadonneen innon tehdä kaikkea, suorittaa ja mennä mukana kaikessa.
Ei tekisi mieli tehdä mitään. Kunpa vain voisi jättäytyä pois tuhannesta projektista ja keskittyä vain pariin asiaan. Jättää opiskelu ja ylimääräiset jutut, keskittyä oman pään ja ajatusten selvittämiseen.
Marraskuu. Aina samanlainen.
Kiireinen viikko edessä, ja aikaiset aamuvuorot. Kahta erilaista jumppaa, kokous, häät, ensi viikon töiden ja menojen suunnittelua. On kyllä taitolaji osata jättäytyä pois oravanpyörästä, sanoa EI ja EN JAKSA, EN PYSTY, EN HALUA. Joskus se tekee ihan hyvääkin.
Ja sitten alkaa sisustaminen. Koristelen olohuoneen ja keittiön kynttilöillä ja valoilla, jotka piristävät pimeitä iltoja. Leipominen piristää, ja etenkin jouluiset tuoksut. Pienet ilonaiheet, kun elämä muuten painaa hartioita maata kohti.
Onneksi tänään onnistuin jossakin asiassa, mitä en ollut koskaan aiemmin tehnyt. Jännittävää! Keskiviikkona uusi koitos.
Tilaa:
Kommentit (Atom)