Opinnäytetyön edistymistä

Ennen joulua palautin opinnäytetyön ensimmäisen, keskeneräisen raakaversion ja tällä viikolla olen jatkanut sitä enemmän tai vähemmän ahkerasti eteenpäin. Mulle ei ole missään vaiheessa tullut tyhjän paperin kammoa, vaan tekstiä on syntynyt suhteellisen helposti... mutta se iänikuinen viittauksien, lähdemerkintöjen ja Messin viidakko! Siitä ei ikinä tunnu selviävän kunnialla.

Mitenköhän paljon tekstiä mahtaa nyt olla kasassa? En lainkaan tiedä - mutta olenpahan sentään saanut tällä viikolla ainakin 2-5 sivua kirjoitettua ja nyt on sentään jo keskiviikko. Tällä viikolla aion saada paljon aikaiseksi, ihan jo senkin takia, että aikaa opparin tekemiseen on enää yhdeksän viikkoa ja aion kyllä ottaa siitä ajasta kaiken irti. Sitähän varten tässä vapailla ollaan.

Onko elämää opparin jälkeen? Mulla on pää täynnä kaikenlaisia suunnitelmia, johon varsinainen palkkatyön hankkiminen ei välttämättä ihan vielä kuulu. Tekisi mieli lähteä muutaman viikon työleirille valmistumisen jälkeen tai keksiä jotain muuta lennokasta, mutta sen näkee sitten kenties huhti-toukokuussa. Tietenkin jos unelmatyöpaikka sattuisi vastaan, niin en kyllä jättäisi sitäkään mahdollisuutta käyttämättä pienen "holidayn" takia. Ei tässä vaiheessa tiedä keväästä vielä mitään, voi vain kirjoitella ja odotella.

Opiskelu on luksusta enkä kyllä haluaisi sitä vielä lopettaa, mutta kai se joskus on pakko... Vai onko?

Pari sanaa kullan ekologisuudesta

Katselen juuri Yle Teemalta sarjaa "Mitä kulutus maksaa?" ja olen ihan järkyttynyt.

Tiesitkö, että...
... yhden kultasormuksen tuottaminen aiheuttaa yli 20 tonnia kaivosjätettä. Ainoastaan prosentin murto-osa maa-aineksesta on kultaa.
.... kulta erotellaan maaperästä syanidilla? Prosessia nopeutetaan elohopealla, joka sekin on vakava ympäristömyrkky.
... tuotanto aiheuttaa suuret määrät elohopeaa, lyijyä, arseenia, sinkkiä, kuparia, jotka saastuttavat maaperän ja leviävät esimerkiksi pohjavesien kautta ympäristöön.
... kaivannoista saatu jätemaa reagoi ilman ja veden kanssa tuottaen rikkihappoa, joka kulkeutuu sekin ympäristöön. Kyseinen huuhtouma voi olla 300 kertaa vahvempi kuin happosade.
... suuret kaivosyhtiöt vievät maa-alueita alkuperäiskansoilta.

Kannattaa katsoa tuo dokumentti, jos se vielä on jostain tullakseen.

Eco-Trip: The Real Cost of Living
Mitä kulutus maksaa? Yle Teema

Itse olen ainakin ylpeä siitä, että en omista paljon kultakoruja. En ole ikinä ollut blingblingin ystävä, vaan suosin mieluummin luonnollisia materiaaleja. Kullan ympäristökuormitus on sen verran suuri, etten sellaista taakkaa halua omille harteilleni. Jos joskus satun kihloihin tai naimisiin menemään, niin kultasormusta ette tule tämän tytön sormessa näkemään. Sen meikäläinen on tosin jo päättänyt vuosia sitten :) Jos kultakoruista erityisesti pitää, niin voihan sitä tietenkin teettää oman korunsa kierrätyskullasta tai sitten suosia yritystä, jolla on ympäristöasiat hallussa ja jonka kulta on setifioitua. There is always a better choice. Tiedon etsimistä se vähän vaatii, mutta palkitsee sitten senkin edestä.

Puunhalaajan joulu

Tämä joulu kai ylitti odotukset kaikilla tavoin, jo ihan sen takia, että tänä vuonna ei stressattu, kiirehditty ja murehdittu turhia. Lahjat tietenkin vähän aiheutti häslinkiä, mutta suhteellisen vähän kuitenkin. Äidin villasukat valmistuivat aattoiltana. Kinkkukin paistettiin Suikkilassa vasta joulupäivän iltana.

Mitä tämä joulu sitten oli?

Herkuttelua perheen kanssa.
Lahjoja. (Voiko ihminen enää kiltimpi olla? ;D)
Kinkkua ja glögiä, juustoja!
Leffoja
Lautapelejä
Musiikkia
Joulufiilistelyä!
Joulupukki oli aika rokrok!
Ja niin, vielä lisää herkuttelua. Äidin paistama kinkku on parasta!

Eilen oltiin koko päivä kotona, ihan jo senkin takia, ettei varmaan oltaisi lumisateen takia päästy mihinkään lähtemään. Piha oli auraamatta eli autoa ei olisi saanut tien päälle millään. Ehdittiin kerrankin rentoutua, katsella leffoja ja pelata jouluna saatua lautapeliä! :) Ja tietty syödä jouluruokia.

Olen niin intona vuodesta 2011. Onkohan ikinä aiemmin mikään vuosi herättänyt niin paljon odotuksia ja toiveita?

Vanha, harmaantunut kartanokissa Nelly (still alive! vähän dementoitunut tosin..)

Partylite

Jouluaattoaamuna kuusi löytyi latva edellä kissanhiekkalaatikosta. Ei meidän pienoinen enää mahdukaan leikkimään kuusen oksille, niinku viime vuonna....

Tässä taloudessa kissat on aina pöydällä!

Arkiston kätköistä vanha kuva

Paras lahja(ko)?

Still waiting.

Tekemistä talvi-illoiksi - koukussa ollaan!

Kalenteria selaillen...

... katoaa tunnit nopeasti jonnekin, ja mietin vaan mitä kaikkea mielenkiintoista sitä ensi vuonna mahtaa keksiäkään. Ja toisaalta ihmettelen miten erilaista elämä on "Senen" jälkeen. Näkökulmat ehkä on ihan erilaisia, osittain jo unohtuneiden traumojen ja muiden kokemusten jälkeen. Harvojen kanssa tuostakaan voi oikeasti keskustella, niin että toinen osapuoli oikeasti ymmärtäisi... Samba Dioup understands.

Neljä kuukautta opinnäytetyön kirjoittamista takanapäin, ja sivuja on kertynyt aikaan nähden suhteellisen vähän. Jos oikein laskin niin 19 sivua on nyt kasassa, mutta toisaalta en ole kirjoittanut koulun opparipohjaan, joten asetusten takia sivumäärä voi lopullisessa työssä olla vähän eri. Täytyy silti vähän kiirehtiä, kun työstä pitäisi ensimmäinen luonnos jättää jouluun mennessä. Lohduttavaa, ettei asia stressaa juuri lainkaan. Vielä kaksi kuukautta aikaa ahertaa työn kanssa ja nyt kirjoittaminen on jo suhteellisen helppoa, kun pohjatieto on kaikki kasassa ja enää puuttuu varsinainen tutkimus ja kirjoittaminen. Pohdiskelut.

Mitäköhän opinnäytetyön jälkeen? Ajattelin ottaa lisää kursseja koulussa, ainakin ranskaa (tosin siinä oon varasijalla) ja yhden kurssin ruoan ekologisuudesta - sopii opparin teemaankin, joten lisätietoa varmasti luvassa. Ehkä paikkatiedon kurssikin voisi olla jatkon kannalta hyödyllinen, mutta en tiedä saanko aikaiseksi sinne mennä tai miten työläs kurssi mahtaa todellisuudessa olla. Ei jaksaisi ainakaan ylikuormittaa itseään ennen kuin oppari on oikeasti kokonaan kasassa.

Odotan jo innolla loppuviikkoa, kun tehdään suursiivous loppuun, viedään ylimääräiset tavarat häkkivarastoon ja sisustetaan koko kämppä vähän jouluisemmin. Ties vaikka joulukuusikin jo pystytettäisiin huoneen nurkkaan.. joulufiilistelyä, leipomista, musiikkia, kaikkea kivaa tiedossa! Jouluisia makuja ja tuoksuja, sekä joululahjashoppailuja!

Ja niin, opparia :)

Ohi on - siis melko pian!

Hahaa! Ja niin se koulu sitten alkaa tosissaan olla melkein valmis. Tänään pidin suunnitelmaseminaarin (hyvällä menestyksellä) ja esittelin yhden laajemman projektin, jota ollaan tässä viimeiset muutamat viikot urakalla väännetty. Hyvä siitä tuli, vaikka viimeiseen minuuttiin asti epäiltiin. Vielä raportti pitäisi palauttaa, mutta muuten ollaan very very very professional, indeed!

Koulu on nyt sitten tämän vuoden puolelta valmis (torstaina tosin käyn yhden kaverin seminaarissa). Jos en ottaisi ensi vuonna paria valinnaista kurssia, niin tä olisi nyt toiseksi viimeinen kurssi - yks kirjatentti vielä rästissä siis... Mut tässä alkaa kuitenkin pikkuhiljaa hahmottaa, että toi on oikeasti pian ohi! Wow, ja kyllä sitä on odotettukin. Aloin heti suunnitella ensi vuoden valmistujaisia ja että mille päivälle varaisin juhlapaikan. Siitä merkkipäivästä otetaankin sitten niin takuulla kaikki mahdollinen irti! Vaikka toisaalta, eihän se "valmistuminen" nyt niin varmaa ole, kun on noita varasuunnitelmia vielä kaiken varalta... who knows.

Tänään alkoi virallisesti meikäläisen joulufiilistely. Tein joulukortteja ja suunnittelin miten sisustellaan jouluksi kämppää - semmoiset touhut tosin jää viikonlopulle, nyt vaan rentoudutaan. Kissatkin on ihan hassulla päällä, kun ne on saanut niin itsekseen touhuta tässä muutamat viime viikot.

Tänään olin kaverin kanssa hansassa shoppailemassa ja kahvilla. Teki kyllä hyvää rentoutua välillä ja olla tekemättä mitään fiksua! :)

Ja niin.. kaikenlaista. Hymyilyttää.

Joulunodotusta!

Pikkujouluja, herkkuja, loimulohta, lämpöä.

Miehen paras ystävä? (Kultsut on maailman parhaita kerjäämään!)

Pitkänenäinen ja -häntäinen Kalevi tietää, mistä parhaat herkut saa..

Pikkujouluherkkuja!

Suloinen lumisade

... ja huurteiset puut...

Laiskottelija

Tänään on ollut varmaan tämän vuoden paras päivä! <3 Eikä ole vielä tämä päivä ohi, vaan Jussin sählyn jälkeen lisää yllätyksiä tiedossa :) Odotan mielenkiinnolla, etenkin kun en siis tiedä mistään mitään, että mitä tää päivä tuo tullessaan. Tänään käytiin shoppailemassa, joulufiilistelemässä ja kahvittelemassa, ja pitkästä aikaa kerrankin ei ollut kiire minnekään! Ihan mahtavaa. Puolen litran mukillinen jasmiiniteetä ja mausteiden shoppailua, joulumarkkinoilta paahdettuja manteleita ja yhdestä pikkuputiikista halvaa. Ja niin, tanssipeli! :) Kai sitä joskus saa itseäänkin hemmotella.

Tästä joulusta otetaan kyllä kaikki irti!

Toiveita joululahjaksi...

Joka vuosi sama rumba, kun kukaan ei tiedä mitä hommaisi mulle joululahjaksi. Tässä siis ideoita:

- Aitoa ruokaa - väärentämättömän ruoan opas, Mats-Eric Nilsson, Atar Kustannus.
- Kirjoituspöydälle lamppu (johan alkaa opparinteko vaikeutua, kun talven hämärillä illoilla joutuu pimeässä istumaan....)
- Magneetteja muistilappuja varten
- Uusi kunnollinen rei'ittäjä.. (just minuutti sitte meni yks rikki, mutterit vaan lensi!)
- Carcassone - lautapeli
- aito suomalainen lampaantalja
- Kiroileva siili - tuotteet
- Muumimukit (Mulla on jo entuudestaan sininen Muumipeikko, liila Hemuli ja kirkkaan vihreä Tiuhti ja Viuhti - ei siis mielellään kahta samanlaista mukia)
- Sykemittari (Polarin puolukkapuuron värinen tai joku muu vähän parempilaatuisempi mittari)
- Kampaajalahjakortti Pauliinalle tai johonkin muuhun HYVÄÄN kampaajaan
- Elegia lahjakortti
- Hieroja lahjakortti
- Jalkahierontalaite (tätä Jussi arvostaa, sitten sen ei tarvii aina hieroa mun jalkoja =D )
- Lakanat sänkyyn (siis ei pussilakanaa vaan se normaali lakana, kokoa 180 x 200 eli normaalia leveämpi, mieluusti viininpunaista, (metsän)vihreää, kermanväristä tms. suht neutraalia väriä)
- After Eight & Wiener nougat, Marianne-karkit, Lontoon rakeet, minttusuklaat, salkkari, muut jouluherkut - kyllä sitä suklaatakin saa paketissa ny jouluna edes olla :)
- Luontaistuotteet, hyvälaatuiset teet, luomutuotteet
- Villalangat
- Käsityöjutut (puiset sukkapuikot, kokoa 5 multa jo löytyykin, huovutustarvikkeet ja villat)
- Joku ei-jouluinen essu
- Karppikeittokirjat (Karpin ateriakirja multa jo löytyy - näitä saa edullisesti http://karppikauppa.fi/ (tosin jos tilaa mun tunnuksilla niin saan sitten lisäaikaa tuolla karppisivustolla) tai Skanssin Kirjatori)
- Ikean lahjakortti
- Kirjoista Twiligt - sarjaa, Houkutus eli ensimmäinen kirja mulla jo onkin.
- Vakka-Suomen Sanomien tilaus - ja maailma pelastuu..
- "Yrityskäyttöön" sopiva taskulaskin - helppokäyttöinen, suht isot näppäimet
- WII ohjaimet, joissa sisäänrakennettu Motion Plus (vai mikä olikaan..) Hinta n. 70e kaupassa..


- Ei kandee ostaa mitään kodinkoneita, leivänpaahtimet sun muut meiltä jo löytyy (parikin). Jos jotain sellaista haluaa välttämättä ostaa, niin meillä ei ole: vihanneksenpilkkomiskonetta (vai miks sitä sanotaan), sodastreamia tai sellaista yleiskonetta/taikinakonetta/mikä onkaan, mutta toisaalta sellanen on ehkä vähän liian tilaavievä meidän asuntoon.

- Jos joku lottovoittaja haluaa panostaa mun joululahjaani, niin kaikki kuntoiluun liittyvä on jees! :) Esimerkiksi rahaa johonkin salikorttiin tms.

- Tai rahaa, että saan uudet verhot tai jotain muuta ylläolevaa..

No niin, toivottavasti tää lista edes vähän helpotti, ettei kaikkien tarvii aina olla niin pallo hukassa. Mulle ei oikeesti oo NIIN vaikeeta ostaa lahjaa, ku muutamat antaa ymmärtää! ;)

Hesareissu takanapäin!

Että onkin ihanaa olla kotona! Eilinen oli vähän rankka päivä, etenkin kun ei ollut pariin yöhön nukkunut juuri lainkaan - viime yönä koisin sitten senkin edestä. Eilinen kurssi oli ihan mielenkiintoinen, vaikka en tiedäkään opinko siinä mitään uutta. Sen verran kuitenkin nuo hankekuviot tulleet tähän mennessä jo tutuiksi. Noh, oli siellä sentään mielenkiintoisia esimerkkejä, kehyihmisiä, hyviä materiaaleja ja kirjoja (joita sai ilmaiseksi, jes). Oli hauska taas pitkästä aikaa matkustaa junalla, etenkin kun oli läppäri ja käsityökin mukana :) Aika meni kuin siivillä, etenkin kun menomatkalla oli matkaseuraa.

Ja näinpäs sitten erään vanhan kaverinkin tuon reissun päätteeksi ja käytiin yhdessä pizzalla. Ei oltu nähty varmaan pariin vuoteen (???), joten oli aika jännittävää jutella niin pitkän ajan jälkeen. Vaikka niin, ollaanhan me kyllä netissä juteltu useampaan kertaan. Mutta silti. Nyt näin sitten hänen "uuden" perheensäkin, oli kyllä mielenkiintoista :) Ja herkuteltiin maailman parasta pizzaa!

Ihana olla taas rauhassa kotona, ei tarvii nyt stressata hetkeen mitään ihmeellistä, vaikka ei tämäkään päivä mitenkään tyhjää täynnä ole. Illalla vielä kuubalaisia tanssejakin, ei millään jaksais. Vaikka mistäs sitä tietää, ehkä sitä oiskin iltaan mennessä piristyny huomattavasti. Or not ;)

Töitä!

Huomenna pääsen taas tuttuun paikkaan töihin (yhden päivän sijaisuus) ja oon ihan täpinöissäni! Kiva päästä taas riehumaan muksujen kanssa ja tekemään jotain muuta kuin opparia! Edes päiväksi, pariksi, kun keskiviikkokin menee nyt sitten Helsingissä. Näen siellä yhden vanhan kaverin, ainakin jos se onnistuu mut sieltä Helsingin vilskeestä löytämään :) Ihan mielenkiintoinen alkuviikko siis tiedossa. Huominenkin on varmaan henkisesti ja fyysisesti tosi rankka, mutta noh, yks päivä se vaan on. Ja raha on kuitenkin tarpeen.

And what else..... Harkitsen vielä huomisen lähdenkö ens vuonna harjoitteluun Viroon, mut en usko että oon lähtemässä. En pysty tässä vaiheessa viel sanomaan mitä ens keväällä teen, joten mieluummin jättäisin sen ajanjakson ihan tyhjäksi, ettei tarvitse stressata aikatauluista. Ja oishan se hienoa bongata jostain unelmien työpaikka! Ettei sit ainakaan vaihdon takia menis työpaikka sivu suun. Harmittais.

Ja niiiiiin.. mietin vieläkin, että mihin reissuun sitä alkuvuodesta lähtis, kun Sambiaan en sitten päässytkään lähtemään. En vieläkään tiedä mistä se sitten jäi kiinni, mitä jäi puuttumaan. No idea. Harmittaa vieläkin, vaikka kyllähän mä aina mieluummin menen jonkun ystävän tai Jussin kanssa reissuun kuin yksinään, ja oishan se opparikin kiva tehdä loppuun. Mulle on tullut ihan kummallisia pelkotiloja Afrikasta, olis ollut kyllä ihan jees päihittää pelot, mutta se jää nyt sitten joskus hamaan tulevaisuuteen.

Oivoiii, tarttis mennä suihkuun. Vuokrattiin eilen kolme leffaa ja katsottiin just Madagaskarin Pingviinit :) Hehee, sai kyllä nauraa... Herkuteltiin "pikkujoulujämillä" ja juotiin kuumaa glögiä. Nammm! Viikko on alkanut kauhean hyvin nyt kun kämppä on vähän siistimpi. Tosin eteinen on edelleen täynnä tavaraa, mutta edistystä kai sekin :) Hahaha.

Viikonloppuilua.

Oioiii, oon ihan täpinöissäni tästä viikonlopusta. Viikonloppu on mennyt tulevia myyjäisiä suunnitellessa ja lauantaina aamulla olin perhekeskus Marakatissa juttelemassa ympäristöasioista kiinnostuneiden vanhempien kanssa :) Oli tosi mielenkiintoista. Päivällä oltiin shoppailemassa ja kahvittelemassa kaupungilla - ihanaa porkkanakakkua! Illalla oltiin kavereiden kanssa kiinalaisessa syömässä ja tänään siivottiin ja sisustettiin kämppää uusiks, käytiin Mynämäen joulukadunavajaisissa ja vietettiin pikkujouluja loimulohta ja kaikkea mahdollista herkutellen! :) Ehdittiin käydä Tarvaisissakin joulufiilistelemässä ja katsomassa pentuja. Oon niin rakastunut siihen nuorimpaan pentuun, jos vaan voisin niin nappaisin sen kyllä niin saman tien. On niin ihanan rauhallinen, mut kuitenkin vähän vintiö tapaus..

Ja mitäs muuta.. Alkuviikko menee taas töiden parissa, kun perjantaina pidin vapaapäivän (tai no järjestöjuttuja tuli tehtyä) ja keskiviikkona suuntaan Helsinkiin kurssille ja saas nähdä mitä kaikkea sitä keksi muuta sille päivälle :) En ole pitkään aikaan Helsingissä käyny (muutenku lentokentällä), joten ihan mielenkiintoista mennä taas pitkästä aikaa :)

Ja juu, huomenna kouluun taas seminaariin istumaan ja juttelemaan koulutuspäällikön kanssa mun opparista. Kai sekin joskus valmiiksi tulee, on tosi hyvät fiilikset senkin homman suhteen! Jouluun mennessä pitäis olla ensimmäinen raakaversio valmiina.

Work, work, work, opparia opparia, NO LIFE.

This is sooo hard. En tunne mitenkään, että oppari ois jotenkin vaikea tai että olis minkäänlaista tyhjän paperin pelkoa tai opparimörköä liikkeellä, mutta silti jotenkin ahdistaa. Ehkä eniten lähdemerkinnät, viittaukset ja se, että pitäisi oikeasti saada jotain elämää suurempaa aikaiseksi. Asetan itselleni riman uskomattoman korkealle, ja sitten se ahdistaa, mutta silti ei voi yrittää yhtään vähemmän. Haluan kuitenkin työstäni hyvää palautetta ja kunnollisen arvosanan. Jotenkin toivon, että tämä vaihe elämästä olisi pian takana päin ja päivästä erottuisi selkeä aika työlle ja toisaalta myös vapaa-ajalle.

Toisaalta tästä pitäisi nauttia, kun saa tehdä töitä oman aikataulunsa mukaisesti ja saa vielä olla opiskelija. Jollain tapaa se on erittäin luksusta. Jopa sen verran, että mulla on valtti takataskussa: voin jäädä kouluun vielä yhdeksi vuodeksi, jos en keksi keväällä itselleni mitään hyödyllistä tekemistä tai saa unelmieni työpaikkaa.

Eilinen pettymys vieläkin kolkuttelee takaraivossa, mutta toisaalta olin kuitenkin jollain tapaa osannut varautua. Miettiä, että kyllä sitä voisi oikeasti oppariinkin keskittyä ja jättää ne reissaamiset myöhemmäksi. Olisin silti kyllä niin halunnut nähdä Sambian. Ehkä jonain päivänä. Toinen pettymys sitten sen suhteen, että Jussi ei vielä saanutkaan oppisopimuspaikkaa, vaikka hetken näytti jo niin hyvältä. Tämä viikko ei ole meille kovinkaan armollinen.

MUTTA ainakin oon tänään saanu tosi tehokkaasti kirjoitettua opparia eteenpäin, siis "alustavia luonnoksia". Laitoin läppärin kiinni ja kynän käteen, ja sitten sitä tekstiä alkoikin syntyä paperille kuin itsestään. Mahtavaa! Ehkä joskus parempi jättää läppäri sivuun ja keskittyä vain ajatuksenvirtaan.

Hajottaa.

Tä ei ole mun kuukauteni.
Ei todellakaan.
Viikonlopuksi piti olla kiva yllätys, mutta sekin suunnitelma nyt sitten kariutui.
Ensi vuosikin meni uusiksi.
Kaikki suunnitelmat.
Täytyy keksiä uusia.

Noh, jos huomenna aamulla saadaan hyviä uutisia, niin sitten voin olla kuitenkin tyytyväinen. Nyt on vain pettymys mielessä, kun oli yhden suunnitelman kohdalla odotukset niiin korkealla ja jo ehtinyt varovasti iloita asiaa mielessäni, vaikka ajattelinkin, ettei se haittaa vaikka näin kävisikin. Kyllä se sitten kuitenkin osui ja upposi.

No niin, nyt murehtiminen loppuu ja nukkumaan. Huomenna on päivä uus, ja oppari kutsuu heti aamusta.

Rivijäsenestä puheenjohtajaksi

Pidin eilen kotipaikkakunnan luonnonsuojeluyhdistyksessä esitelmän aiheesta "Ympäristökasvatusta Senegalissa" ja vaikka ihmisiä tulikin paikalle suhteellisen vähän (tosi moni ilmoitti olevansa sairaana tai matkoilla), niin ilta oli kyllä ihan huippumahtava ja olin tyytyväinen siihen, että osasin vastailla kaikkiin kysymyksiin ja käyttäytyä kuin oikea kehitysyhteistyön ammattilainen. Siihen saldoon voin jo olla tyytyväinen. Sain mukaani kaikki tarjoilusta yli jääneet hedelmät, keksit, rusinat ja luomujuustot - ei paha palkkio juustonystävälle! ;)

Yllättäen musta tuli eilen myöskin tuon kyseisen yhdistyksen puheenjohtaja, vaikka juuri vasta pääsin hallitukseen. Vähän pelottaa miten tuo homma lähtee käyntiin ja miten paljon vastuuta tuosta hommasta tulee, mutta onneksi aiempi pj on mukana hommissa neuvomassa miten asiat tehdään. Oon ihan innoissani tuosta pestistä, siitä tulee taatusti mielenkiintoista, etenkin jos saisin nuorempia jäseniä mukaan toimintaan. Kevätretkeä ja erilaisia talkootapahtumia odotan niitäkin innolla.

Opinnäytetyö stressaa just nyt äärettämän pahasti ja mulla on joka toisena päivänä valtavan suuri motivaatio ja sitten taas toisina päivinä oon ihan jumissa kirjoittamisen ja lähdemerkintöjen kanssa, kun koulun ohjeistus niiden suhteen ei todellakaan ole mitään kauhean ihmeellinen. Onneksi viikonloppu on edessä ja saa hetkeksi rentoutua, jos se vaikka auttaisi. Sitten maanantaina voinkin taas aloittaa avoimin mielin aherruksen taas.

Tämä viikko on ollut jännittävä ihan jo ilman noita yhdistysjuttuja. Odottelin tietoa siitä pääsenkö tammi-helmikuussa eräälle seurantamatkalle Afrikkaan, sitten sain uuden rakkaan Solidaarisuuskalenterini ja sain myöhässä ilmoituksen, että pääsin yhteen testiryhmään kokeilemaan sellaista outoa magneettia, jonka pitäisi vähentää kuukautiskipuja ja kenties jopa parantaa hiusten ja ihon kuntoa. Odotan innolla, että mahtaakohan se oikeasti toimia! Ja mikä siinä on se vaikuttava tekijä, periaate jolla se toimii? Kuulostaa liian hyvältä ollakseen totta. Elämä ilman kipulääkkeitä?

Mutta niin, nyt takaisin opinnäytetyötä kirjoittelemaan ja sitten nautiskelemaan viikonlopusta.

Home made sushi!

Ciao!

Perjantai-ilta

Lonkero

Suski

Sushi

Jussi

Leffa

<3

Kotitekoista sushia!!

Jännittäviä ideoita

Tällä viikolla mulla on selvästikin vain taivas rajana kaikkien mun suunnitelmieni kanssa. Ihan hullua touhua. Syynä siihen on varmaan kevät ja lähestyvä valmistuminen, ja toisaalta avokin mahdollinen alanvaihdos. Ei tiedetä lainkaan missä ollaan vuoden päästä, ei yhtään. Kaikki on mahdollista ja toisaalta eilen sain niin välkyn idean, että saas nähdä miten sen kanssa käy.

Tänään näyttää pahasti siltä, että lumi vain sulaa vetiseksi sohjoksi. Olispa se pysynyt maassa vähän kauemmin. Nautin jo ajatuksesta, että pian on JOULU. Taidan olla entistä enemmän jouluintoilija vuosi vuodelta, mutta ei voi mitään. Nautin vaan siitä ajatuksesta, että saa luvan kanssa ottaa rennosti ja nautiskella jouluisista fiiliksistä ja asioista. Glögistä, kanelintuoksusta ja kynttilöistä. Partyliteltä saa piparin tuoksuisia kynttilöitä, niitä on pakko tilata <3 Mietin kovasti millaisia lahjoja ostan ihmisille tänä vuonna, meillä on niin kauhean iso suku, että siinä on aina haastetta... mutta eiköhän se siitä :)

Ensi viikolla pidän kotipaikkakunnan luonnonsuojeluyhdistyksen porukalle pienen "luennon" Senegalin harjoittelusta ja näytän joitain matkakuvia. Jännittää sekin, kun ne ihmiset siellä on melkoisia alan konkareita ja mä sitten taas olen tällänen asioista mukamas kaikenlaista tietävä opiskelija vaan. Eiköhän se silti ihan hyvin mene. Jotenkin saa ihan erilaista itsevarmuutta, kun ihmiset pyytävät pitämään jotain tuollaisia tapahtumia, joissa saa jotenkin käyttää ammattitaitoaan ja osoittaa tuntevansa aiheen. Mulla on suuret odotukset kaikesta.

Rankka viikko

Huh, henkisesti ja fyysisesti erittäin rankka viikko takanapäin ja nyt koitan hengitellä rauhassa ja hengähtää, keskittyä rauhallisesti opinnäytetyöhön, mutta stressaamatta. Oon ollu henkisesti ihan puhki, koska muutama yllätys hyppäsi silmille ja sai ahdistumaan pahasti - kun kyse oli jostain läheisestä ihmisestä. Joitakin asioita on vaan erittäin vaikea uskoa, tai ymmärtää. Ei sitä voi edes ääneen sanoa... tai ajatella.

Unohda, unohda.

Mutta niin. Eilen oli vaikea päivä ihan täysin toisesta syystä. Käytiin avokin äidin luona ja koirakuume taas iski päälle hetken tauon jälkeen. Ei me voitaisi tähän kämppään edes ottaa koiraa (liian vähän tilaa yhdistää kaksi kissaa + koira, ja toisaalta se ettei vuokranantaja pidä koirista), mutta harmittaa se ajatus, ettei voida luultavasti ikinä ottaa koiraa avokin allergian takia. Ihan siksikin, ettei se ole reilua koiraa kohtaan, jos se sitten jouduttaisiinkin taas siirtämään uuteen kotiin, kun allergiaoireita ilmestyisi. Se on aina iso JOS.

Avokin äidillä on yksi pentu vielä jäljellä. Yksi perhe palautti sen siksi, että tyttärellä (noin 18v.) oli jotain henkisiä ongelmia ja ahdistui ollessaan yksin kotona koiranpennun kanssa eikä perhe siksi uskaltanut enää pitää sitä, vaan toi sen takaisin kasvattajalle. Harmi sinänsä, koska perhe vaikutti muuten tosi täydelliseltä ja vastuuntuntoiselta. Toivottavasti pentu saisi uuden kodin jostain, kun se on niin ihana persoonallisuus. Rakastuin siihen eilen ihan totaalisesti. Siinä olisi jollekin lapsiperheelle ihana koira, jonka kanssa voisi halutessaan käydä näyttelyissäkin, kun on niin kauniin mallinenkin. Jos mulla olis omakotitalo, niin ryöstäisin ton kultsun mukaani saman tien <3 Harmi vaan, että kun tuo on "palautettu" pentu, niin ihmiset heti kuvittelevat, että koirassa on jotain vikaa... joutuu pentu kärsimään sen takia, että nämä ihmiset eivät olleet miettineet koiranhankintaa ihan loppuun asti.. :(

Mutta niin, täytyy keskittyä kaikkeen hyvään mitä elämässä juuri nyt on eikä murehtia sellaisia asioita, joille ei juuri nyt voi mitään. Täytyy oppia joskus rentoutumaankin.

Kaksi ensimmäistä kuvaa viime talvelta, muut otettu myöhemmin:

Tessa-neiti nauttimassa kylmästä aamusta parvekkeella

Vilmaa pelottaa kylmä parveke!

Kynttiläsomiste, johon rakastuin ihan totaalisesti. Parempi kuva tulossa!

Testikausi. Tätini opiskelee yrttiterapeutiksi (sille oli joku hieno nimitys, joo) ja mä toimin koekaniinina! Hb aloittaessa 121, tavoitteena päästä luovuttamaan verta maaliskuussa, plus saada tulehtuneet finnit kasvoista pois.

Äitini kissa Osku, entinen villikissa, nykyinen Hellyydenkipeys

Se ois torstai taas!

... ja torstain ohjelmaan kuuluu aina kuubalaiset tanssit! Kurssi, johon oon ihan totaalisesti hurahtanut - viikon kohokohta, vaikka pari viimeistä kertaa oonkin ollut jo valmiiksi ihan väsynyt eikä aina oo jaksanut niin täysillä mennä muiden mukana. Noh, tehokasta liikuntaa toi on joka tapauksessa ja hauskaa!

Opinnäytetyö etenee, ainakin jossain määrin. Alussa tiedonhaku ja asioihin perehtyminen vie tolkuttomasti aikaa, mutta eiköhän se siitä lähde sitten etenemään. Aihe ja sisältökin vielä tuntuu elävän ihan kiitettävästi, joten yksityiskohdat vielä muuttuvat. Positiivisin mielin kuitenkin eteenpäin.

Nautin torstain fiiliksestä. Huomenna on vielä edessä täysi työpäivä, mutta onneksi suurimmat kiireet tällä viikolla ovat jo ohi eikä tarvitse enää jännittää uusia asioita (uudet järjestöhommat sun muut). Saa nautiskella yksinkertaisesti oppariin keskittymisestä ja siitä, että voi välillä pitää teetauon tai mennä vaikka pikaisesti lenkille. Etätyöt ja joustava työaika on jees.

Ja torstai-illan rentoutumiset leffan parissa! <3

Surullinen päivä

... juu, tänään ei paljoa hymyilytä. En tarkalleen tiedä miksi. On ihan liikaa ajateltavaa ja murehdittavaa. Silti just nyt ei millään jaksaisi murehtia, mutta silti jotkut tietyt asiat painaa mielessä ihan liikaa. Etenkin nyt, kun mulla oli eilen ensimmäiset kynttiläkutsut ja kaikki siihen liittyvä tuo paljon stressiä, kun on niin paljon kaikkea muuta meneillään. Paljon kaikkea.

Ja jotkut asiat vaan harmittaa, etenkin se miten sokeita ihmiset voi olla tai millainen asenne niillä on. Joskus tuntuu, että joihinkin ihmisiin olisi vaan parempi ottaa etäisyyttä - ja niin olen tehnytkin. On parempi keskittyä niihin hyviin, vahvistaviin ja kauniisiin asioihin, mitä elämässä on eikä murehtia sellaista, mitä ei todellisuudessa edes ole olemassa. Sama pätee myös moneen muuhun asiaan, jotka on mun mieltäni vaivannu tässä syksyllä.

Ensi vuonna täytyy tehdä päätöksiä. Suuria, pieniä, merkittäviä, tärkeitä, ihmeellisiä, uusia. Odotan niitä jo innolla, etenkin sitä että kaikki pienet asiat järjestyy.

Opinnäytetyön alkutaivalta

Työtuntimääriä, sepustuksia, tiedonhankintaa, kirjalistoja, stressiä, muistivihkoja, kansioita, kyniä ja vihreitä ajatuksia. Sitä kaikkea on opinnäytetyö. Eikä mitenkään negatiivisessa mielessä siis, tänään on ollut ihan hyvä päivä koko projektin suhteen ja kokonaisuus alkaa selkiintyä. Pikkuhiljaa. Tajusin tänään miten laajan aiheen olen opinnäytetyökseni valinnut, mutta niin.. luulen siitä silti selviytyväni kunnialla.

Löysin tänään paljon hyviä kirjoja, jotka aion huomenna käydä kirjastosta lainaamassa - sekä opparin aiheeseen liittyen, että tutkielman / opinnäytetyön tekemiseen. Saas nähdä miten paljon saan kirjastosta hyötyä irti. Olen jotenkin ihan hukassa sen suhteen, että pitäisi oikeasti aloittaa tuo kirjoittaminen. Toisaalta kun katselen toisten valmiita opinnäytetöitä ja toisaalta oman tutkimukseni sisältöä, ei urakka tunnu lainkaan mahdottomalta tai vaikealta. Se vaatii vain loputtomasti suunnittelua ja asioiden järjestyksessä pitämistä.

Syksy on kiirettä täynnä - ja toisaalta taas ei. Saa ainakin itse sumplia aikataulut juuri sellaisiksi kuin itse haluaa, ja tehdä työtä omalla tahdillaan. Projektihommat on niin tätä, aina sellainen syyllisyys että voisi olla tehokkaampi, parempi, nopeampi, viisaampi, ennakoivampi... kaikkea. Teen jotain koko ajan, ja silti voisin tehdä enemmänkin. Iltaisin, viikonloppuisin. Sairaus, josta toivottavasti pääsen alkukeväästä eroon? Onneksi joskus osaan irtautua töistäkin, ettei pakkomielle vie 24/7. Se on joskus hyvä osata laiskotella.

Mulla on päässä tuhat ja yksi ideaa siihen liittyen mitä haluaisin keväällä tehdä. Olisi jotenkin hienoa lähteä opiskelemaan maantieteitä tai ympäristötiedettä, mutta toisaalta jotenkin kaipaan varmaan tämän urakan jälkeen taukoa opiskelusta - ja sitä ah, niin arvokasta työkokemusta ja elämäntuntemusta. Marraskuussa aloitan yhden uuden järjestöhomman, joten sitä kautta varmasti saan paljon irti.

Lähetin eilen kehitettäväksi valokuvia reissusta. Päähän tuli kummallisia, sekavia ajatuksia. Mietin aina uudestaan ja uudestaan, että jos saisin saman valinnan tehdä, niin lähtisinkö uudestaan. Eräs toinen harjoittelija ei lähtisi - minä olen siinä rajalla, tekisinkö toisin. Ehkä tekisin. Mutta silti myös lähtisin. Luulen, että tekisin vain asiat hiukan eri tavalla, että saisin reissusta mahdollisimman paljon irti ja oppisin siinä samalla. Noh, silti nuo valokuvat tuntuivat herättävän positiivisia ajatuksia, kaipuuta takaisin Afrikkaan. Ei Senegaliin, vaan Afrikkaan. Ja sitten sitä ajatellessaan tuntee jo sen tukalan sadekauden kosteuden ja kaiken...

Joskus sitä on ikäväkin.

Kaikkein oudoimmalta tuntuu tiedostaa, ettei ole enää sama ihminen kuin puoli vuotta sitten ja eräs suomalainen oli ihan oikeassa sanoessaan, että tulen ihan eri ihmisenä takaisin. En vain usko, että juuri nyt kukaan sitä erilaisuutta huomaa - ehkä ei edes halua huomata, halua kysyä, halua miettiä. Parempi vain ajatella, että se on sama Puunhalaaja kuin aina ennenkin. Ei se silti ole.

Vaaleanpunaisia ruusuja sadepäivän isoksi

 Eilen taas oli haikea olo, kun naapurin pariskunta toi etupihalle uuden perheenjäsenensä, pienen mustan koiranpennun, ja ulkoiluttuvat sitä hetken tuolla syksyisten lehtien lomassa. Tuntuu vieläkin tyhjältä, kun tiedän ettei tulla ikinä sellaista karvapalleroa saamaan. Allergian takia. Ajatus vaatii vielä tottumista, mutta tällä hetkellä koirien näkeminen vain itkettää.

Avokki toi piristykseksi kimpun vaaleanpunaisia ruusuja, salkkaria ja... kyllä, muikkuja. Paistoi niitä iltapalaksi. Osaa se välillä yllättääkin.

Hei muuten, mun piti aikaisemmin mainostella, että ostin tälläisen kristallideodorantin. Olen sitä nyt muutaman kerran jo kokeillut, ja olen rakastunut tuohon tuotteeseen ihan totaalisesti. Laitan vielä myöhemmin kommenttia miten testing, testing tuon tuotteen kanssa on mennyt :)

Salitreeniä ja linssikeittoa!

... on päivän teema. Kävin aamulla nyt VIIMEINKIN siellä kuntosalilla, johon en ole saanut aikaiseksi mennä, ja pidin kyllä paikasta tosi paljon. Vähän vaan oli epämääräinen olo, kun en osannut kaikkia laitteita käyttää (miks aina jokaisella kuntosalilla on niin erilaiset laitteet?!) ja paikat oli hakusessa. Oli kyllä rento ja viihtyisä paikka, joten kyllä sinne voisi joskus muutenkin eksyä - pari viikon lahjakortti vielä ois käyttämättä ;) Heh. Ihan kiva välillä kuntoilla muuallakin kuin kotona yksinään.

On kyllä nyt energinen olo. Eilen kuubalaisia tansseja ja tänään perinteinen kuntosalitreeni hierovine tuoleineen. On nyt Puunhalaaja tyytyväinen. Illalla vielä lenkille, niin päivä on täydellinen.

Hmm? Eksyin NetAnttilan sivuille ja huomasin, että lapsille on myynnissä omia kuntoilulaitteita.. Kaikella ne rahastaakin. Kuntopyörä ja painonnostopenkki? Lapsille asetetaan kauheita paineita ja kauneusihanteita jo pienestä asti, ja sitten ihmetellään miksi nuoret ovat ahdistuneita ja kokevat paineita niin koulussa kuin vapaa-ajallakin. Ymmärtäisin, jos nuo laitteet olisivat kuntoutusta varten ja oikeasti hyvälaatuisia, mutta mikä ihmeen järki noissa nyt sitten on? Jos lapsella on esimerkiksi ylipainoa, niin ennemmin miettisin mikä lapsen ruokavaliossa on vikana ja saako hän normaaleista harrastuksista tai leikeistä tarpeeksi liikuntaa, enkä ihan heti ensimmäiseksi olisi ostamassa kuntopyörää...... Anna mun kaikki kestää.

Mä niin haluan kokeilla jotain uutta liikuntalajia - tankotanssia? ;)

Ulkona on ihan kummallinen ilma. Rakeita tulee, tummia pilviä, ja silti tosi aurinkoista. Mitäköhän sitä illalla keksis? Huomenna pitäis mennä Mynämäelle laittamaan autoa...

Niin, mulla on AUTO nykyään! :P

Stressitöntä aikaa?

Kävin eilenkoululla pitkästä aikaa katsomassa olisiko siellä jotain opiskelun arvoista. Eipähän tuo kurssi ollut miksikään muuttunut, yhtä turha kuin ennenkin. Lähdin pois ja tulin kotiin, yritin taas tehdä töitä, mutta sitten muistin että piti välillä ihan vaan olla ja rentoutua. Kuitenkin, tuntuu hyvältä että nyt lopetin viimeinkin sen kurssin, koska en saa sen sisällöstä mitään irti ja se on surullinen riekale jostain sellaisesta, jonka piti olla mielenkiintoinen aihe. Olen niin pettynyt. Silti tuntuu hyvältä, että nyt tein päätöksen.

Keskityn vain olennaiseen.

Vaikka tuon pitäisi olla itsestäänselvyys.

Tänään olen tehnyt töitä, kokkaillut herkullista kasvisruokaa,  kirjoitellut aiheseminaarin esseetä ja koittanut saada kaikenlaista hyödyllistä aikaiseksi. Pieni stressintunne painaa takaraivossa, mutta onneksi ei pahasti.

Syksy <3 Mulla on niin ihana aavistus joulusta ja ensi vuodesta, odotan niin innolla kaikkea mitä on tulossa. Yeah.

Ja tänään illalla taas pitkästä aikaa kuubalalaisia tansseja <3

Työnarkomaani?

En halua lukea sähköposteja varmaan 50 kertaa päivässä.
En halua lauantaiaamulla lukea sähköpostia ja tehdä loputonta "things to do" - listaa.
En halua kuluttaa iltojani tekemällä harjoitteluraportteja.
En halua tehdä illalla työjuttuja, en nyt enkä tulevaisuudessa.
En halua täyttää kalenteriani pienillä muistutuksilla, jotka stressaavat.
En halua ahdistua joka päivä tekemättömistä asioista.
En halua suunnitella ajankäyttöäni melkein minuutin tarkkuudella.
En halua murehtia miten paljon vielä kestän kiirettä.
En halua suunnitella mitä voisin tehdä enemmän.

Missä menee normaalin ja työnarkomaanin raja?
Miten voi yhdistää työn ja vapaa-ajan?

Haluaisin pyhittää ajan iltakuudesta eteenpäin muulle kuin koululle, työlle tai järjestöhommille. Haluaisin voida istua teemuki kädessä, jättää läppärin makuuhuoneeseen työpöydälle ja mennä lenkille, ja sitten katsella jotain hyvää leffaa avokin kanssa. Haluaisin voida fiilistellä syksystä ja omasta asunnosta. Tehdä kotitöitä vailla syyllisyyttä siitä, etten tee mitään tuottavaa. Haluaisin olla ajattelematta mitään. Haluaisin rentoutua piikkimatolla ja hankkiutua eroon ainaisista päänsäryistä.

Joskus ahdistaa olla tunnollinen, perfektionisti. Pitäisi saada vielä monta asiaa hoidettua, niin SITTEN voisi rentoutua. Ja sitten aina onkin tuhat asiaa lisää hoidettavana eikä ikinä ole aikaa. Tai sitten varastetaan aikaa viikonlopulta.

Ihan kummallinen viikko tämäkin. Jotenkin on niin hyvät fiilikset kaikesta ja sitten taas ahdistaa kaikki tekemisen ja tekemättömien asioiden määrä. Pitäisi osata rentoutua ja viettää sitä kuuluisaa vapaa-aikaakin. Nythän sitä sentään teoriassa pitäisi ollakin.

Ehkä nyt laitan läppärin pois ja tuijottelen aivokuolleena telkkaria. Kävin illalla kaverin ja avokin kanssa lenkillä ja nyt on olo uudistunut. Mietityttää vain.

Jokainen kissa on maailman kaunein

 ... ja meidän kissat on kyllä hyviä posettamaan.
Kumpikin omalla tavallaan.

Perjantaina aloittelin opinnäytetyön parissa ja tuntuu, että aikamoinen urakka siitä tulee. Mistä aloittaa, mistä lopettaa? Aihe on kuitenkin mielenkiintoinen ja itselle tärkeä, joten toivon saavani työn kunnialla loppuun. Hyvä arvosana tietenkin on plussaa.

Tämä viikko oli ihan liian kiireinen, siis jollain oudolla tavalla. Tekemistä oli vähemmän kuin normaalisti, mutta silti kaikki stressi tuntui torstaina illalla laukeavan jotenkin todella oudolla tavalla. Ahdisti, hermostutti.

Perjantai menikin sitten ihan samoilla linjoilla. Onneksi nyt on saanut ottaa viikonlopun rennosti! Herättiin aamulla laiskasti, syötiin aamupalaa, luettiin lehteä ja yksinkertaisesti oltiin ilman mitään sen ihmeempää tekemistä. Jussi teki päiväruokaa ja sitten suunnattiin shoppailemaan mun Ensimmäiseen autooni, "Turkoosiin paholaiseen" kaikenlaista remppatarviketta. Tarttui mukaan mulle uudet ihanat juoksukengät ja työmotivaation lisäämiseksi uusi orkidea työpöydälle.

Tuntuu ihan oudolta, että viherpiipertäjä hankkii auton. Tosin talviauto se vain on, ei siitä sitten tiedäkään miten kauan se on meillä käytössä. En ole ikinä autoa omistanut, joten sinänsä jännittää että miten paljon rahaa siihen mahtaa upota ja miten kalliiksi vakuutukset sun muut loppupeleissä tulevat. Noh, onneksi ei todellakaan ole kovinkaan kallis auto kyseessä.

No niin, lauantai ja lauantain tekemiset.
Huomenna kebabia ja rajattomat mahdollisuudet käyttää sunnuntai juuri niinkuin itse huvittaa.
Kalastaman, metsäretkelle, valokuvaamaan?

Hah, mua vieläkin ihmetyttää miten Jussin kanssa saatiin karkkipusseille grammalleen sama paino, vaikkei edes katsottu miten paljon karkkeja toinen oli saanut kasaan ja mä vielä lopetin karkkien rohmuamisen Jussia ennen ;) Sattumaa?

Päivän piristys

Jatkumo

Sattumalta grammamäärät täsmälleen samat!

Intoilupäivä

Intoilen 24/7, miten se on edes mahdollista? En voi oikeasti intoilla kaikesta ihan vuorokauden ympäri. Joudun rauhoittamaan itseni hetkeksi ja mietiskelemään miten käytän tämän päivän tehokkaaksi. Siivoaisinko kämpän kerrankin kunnolla, kun on aikaa, vai menisinkö salille rehkimään hetkeksi? Tekisin paperihommia ja etsisin materiaalia opinnäytetyön aloittamista varten? Perjantaina alkaa sekin urakka virallisesti!

Käytiin eilen parissa asuntonäytössä, mutta kumpikaan ei oikein sytyttänyt. Ehkä meidän on parempi odotella vielä vuosi tai pari, ja katsella tilannetta sitten uudestaan.. Tietäisi sitten missä suunnilla sitä seuraavaksi töissä käy. Elämäntilanne muuttuu niin nopeasti eikä tässä vaiheessa voida vielä millään tietää mitä elämältä oikeasti halutaan. Odotan asunnolta sitä tunnetta, että siihen rakastuu tulenpalavasti heti eikä valinnan kanssa tarvitse pähkäillä. Kodin täytyy tuntua kodilta.

Huomenna menen kotipaikkakunnalle pariksi päiväksi töihin, eli ihan mieluisaa vaihtelua taas luvassa! Muutenkin melko sekalainen viikko tiedossa, kun torstaina on kokoustelua, seminaaria sun muuta. Illalla Mynämäellä on Energiailta, jota ajattelin mennä sinne kuuntelemaan. Perjantaina sitten alkaakin opinnäytetyön väkertäminen, joten ihan innolla odotan sitä. Teen etätöitä kotoa käsin, joten täytyy laittaa "kotitoimisto" kuntoon ja käydä ostamassa uusi atk-tuoli. (Ollaan asuttu tässä asunnossa jo yli kaksi vuotta eikä vieläkään olla saatu aikaiseksi.) Opinnäytetyössä on ihan kiitettävästi hommaa, joten tylsää ei tule olemaan ja kiirettä riittää.

Mä olen niin toivoton haaveilija. On Jussilla kestämistä mun kanssani, kun elän jossain pilvilinnoissani koko ajan. Onneks se sitten toisaalta välillä kiskoo mua maan pinnalle, ettei ihan leijailuksi mene ;)

Viikko taas mennyt

Kalastamista.
Rentouttavia iltoja.
Kahvittelua ja shoppailua frendin kanssa.
Illanistujaiset.
Singstar.
Uusi läppäri.
Opinnäytetyökiireitä.
Elukoita.

Syyskuu on ollut ihana, ja lokakuussa kaikkea vielä hienompaa tiedossa! :) Odotan jo innolla. Nyt kirjoittelen uudella läppärillä, saas nähdä miten nopeasti kulutan nämä näppäimet puhki! Exciting.

Mietityttää kaikki asiat.

Paistaa se aurinko risukasaankin...

... nimittäin istuskelen tässä nautiskelemassa Reilun kaupan sitruunateestä ja pienestä palasta Fazerin sinistä (Marianne crisp) ja odottelen, että sämpylätaikina nousee. Ensimmäinen kerta Afrikasta paluun jälkeen, kun pääsen leipomaan jotain! Nautin suunnattomasti. Tänään on muutenkin ihanan aurinkoinen syyspäivä, ei voi olla kuin nauttimatta elämästä. Kaikki menee suunnitelmien mukaan eikä tänään mikään voi pilata hyvää fiilistä, ei edes se että laitoin sipulijauheen sijasta valkosipulijauhetta sämpylätaikinaan. Suuria elämän murheita.

Syyskissa Vilma

Tessakin neuvoo mua opinnäytetyön tekemisessä ahkerasti

Kissat nukkuu sängyllä niin autuaan näköisesti. Ollaan otettu rennosti tällä viikolla ja nautiskeltu elämästä. Leikitty kotia, ja töitä. Ja sitten siivottu, ettei tarvitsi tehdä mitään sen järkevämpää.

Tä näkymä kuvasti jotenkin niin hyvin tätä mun arkea, että oli pakko ottaa kuva. Eli tätä se nyt sitten on, opinnäytetyön tekemistä, Avonin myyntiä ja tasapainottelua opiskelun, työn ja sosiaalisen elämän välillä. Tällä hetkellä tuntuu siltä, että opiskeluaika on elämän ihaninta aikaa - ja sekin loppuu aikanaan. Täytyy ottaa tästä kaikki irti!

Toinen pellillinen sämpylöitä odottelemassa uuniin pääsyä

Nyt on sämpylät uunissa ja suunnittelen mitä kaikkea sitä illalla ehtis. Lähden luultavasti Mynämäelle lahjomaan pientä ekaluokkalaista (ostin sille uuden tosi hienon lyijytäytekynän ja nyt se ei suostu tekemään läksyjään ilman sitä!!) ja hakemaan uutta läppäriäni, jonka ostamista olen tässä jo varmaan viimeiset kolme vuotta pähkäillyt. Joskus toivoisin olevani sellainen ihminen, joka tekee asioita hetken mielijohteesta. Joskus se tuntuu paljon helpommalta.

Jees, tämmöisiä niistä sitten tuli! Ja olihan niitä sitten pakko heti parikin syödä ;)

 

Sateinen syyspäivä

Suomen syksy on yhtä sadetta. Silti tällä hetkellä rakastan sitä kovasti. Olen niin totaalisen onnellinen, että olen täällä enkä jossain muualla paikassa B, jonka sulattelu on edelleekin meneillään. En ole vielä päässyt koko reissusta lopputulokseen ja päässä vilisee kovasti erilaisia ajatuksia.

Haluaisin tänään testaamaan uusia kävelysauvojani plus kalastamaan. Innoistaisi myös suunnata muutamaan asuntonäyttöön ja siivota asunto taas perinpohjin. Hakea ehkä maljakkoon jotain ihania syksyisiä lehtiä! Muuttokuume on taas nostanut päätään, mutta toisaalta olen niin rakastunut tähän asuntoon, etten taida oikeasti HALUTA muuttaa tästä pois vielä. Rakastan tuota keittiötä, valoisaa makuuhuonetta ja matalaa vuokraa. Seuraavaksi asunnoksi sopisi perinteikäs puutalo-osake Turun keskustan laitamilta, mutta joskus tulevaisuudessa haluaisin palata eläintarhani kera kotipaikkakunnalle asustelemaan. Kun vaan tietäisi mihin suuntaan työt vievät mukanaan. Tulevaisuus on vielä kovin avoin.

Kissat on tänään tosi hassulla päällä. Ne juoksee ja loikkii ihan mahdottomasti, ja on kovin seurallisia keskenään. Vilmakin on ihan hyperaktiivinen, vaikka normaalisti se on kovin ujo kissa. Ei tänään, selvästikään.

Mietityttää. Huomenna aloittelen opinnäytetyön parissa hiukan etukäteen ja alan suunnitella sen sisältöä ja etsiä materiaalia. Virallisesti tosin aloitan ilmeisesti vasta lokakuussa. Pitäisi mennä ohjaajien kanssa juttelemaan työn etenemisestä ja kaikista yksityiskohdista, jännittää hiukan, vaikka olenkin sinänsä luottavainen sen suhteen, että työ menee hyvin ja pääsen toivottavasti keväällä jo muihin töihin. Jos sitä vaikka tulisi se unelmien työpaikkakin eteen. Toisaalta opiskelujen jatkaminenkin kolkuttelee vielä ajatuksissa, joten mitään ei ole vielä lukkoon lyöty. Ideoita ja ajatuksia on vähän liikaakin.

Mutta joo, jos sitä vaikka piristäis tätä syyspäivää tekemällä fetasalaattia ja pari graavikalavoileipää. Sitten (jos oikein saan itseäni niskasta kiinni) teen pari pientä koulujuttua pois alta ja vähän hahmottelen jo oppariakin.

Loving life. Haluan kutoa lapaset.

Syysfiiliksiä

Hyvä päivä tänään. Sain vaihdettua rikkinäisen villapaidan uuteen, hain kuukauden lahjakortin yhdelle kuulemma tosi hyvälle kuntosalille ja sain kasviswokin onnistumaan täydellisesti. Päälle valkohomejuustoa, jota Jussi osti mulle synttärihemmottelulahjaksi. Se tietää mun heikkouteni liiankin hyvin.

Kaikki tässä aurinkoisessa syyspäivässä on täydellistä. Tänään on tiedossa rauhallinen, rentouttava koti-ilta, kun Jussi on Helsingissä yhdellä keikalla. Huomenna varmaan kylpylään uimaan ja sitten ruokamessuille. Olen niin innoissani kaikesta tänään, ja mietin vain miten paljon kaikenlaista mahtavaa on tulossa. Elämä järjestyy omalla painollaan, ja kaikenlaista uutta tulossa. Opinnäytetyökin selkenee vähitellen, ihme kyllä.

Mä olen ihan toivoton haaveilija. Päässä pyörii niin paljon kaikkea just nyt. Ehkä sitten valmistumisen jälkeen ;)

Tänään olen innoissani liikunnasta. Kuubalaisten tanssien kurssia ei ole kolmeen viikkoon yo-kirjoitusten takia, mutta onneks mulla on nyt tuo kuntosalikortti kuukaudeksi. Innostuin sykemittarin hommaamisesta kuntoilun tueksi, mutta saa nyt nähdä raaskinko laittaa siihen rahaa, kun pitäisi ensi viikolla ostaa uusi läppärikin. Money comes, money goes.

Ensimmäinen postaus!

Blogin kirjoittaminen koukuttaa. Pahasti. Ensin sitä aloittaa blogin kertoakseen sukulaisille ja ystäville reissutunnelmista ja seuraavaksi sitä sitten huomaa aloittaneensa uuden blogin ihan vain sen takia, että voisi kirjoittaa, pohdiskella, miettiä, löytää, uudistaa ja iloita. Jotenkin tuntuu siltä, että sitä itse mielellään haluaisi vuosikymmenen tai parin päästä lukea omia ajatuksiaan ja miettiä miten vuodet on muuttaneet omaa itseä ja ajattelutapaa. Vai onko mikään muuttunut?

Jännittävää, että edessä on kaikenlaisia elämän käännekohtia. Ensi keväänä pitäisi valmistua ympäristösuunnittelijaksi ja seuraavan parin vuoden sisällä saattaa olla asunnon ostaminen edessä, jos jostain vain ilmestyisi se unelmien asunto. Seuraava vuosi on muutenkin varmasti hieno, kun on tulossa kaikenlaisia ilonaiheita ystävien häistä muihin jännittävyyksiin. Toivottavasti matkusteluakin tiedossa. Siitä sainkin jo vähäksi aikaa tarpeekseni, ihme kyllä.

Eilen vietettiin mun syntymäpäivääni läheisimpien ihmisten kera ja tänään oli vuorossa sukulaisten tykönä vierailu. Hain porukoilta punajuuria, luumuja, omenoita ja kaikkia syksyn herkkuja. Karhunvattuja! Viikonloppuna pitäisi mennä sienestämään, jotta saisi jotain aarteita pakastimeenkin. Kalastamaankin pitäisi jossain vaiheessa suunnata.

Syksy on ihana. (Kun ei sada.)