Haikean kiireinen maanantai

Juhannus ohi, eli nyt elellään keskikesää. Enkä ole ehtinyt kirjoittelemaan juuri mitään. Paljon ehtinyt tässäkin välissä tapahtua. Yhden sukulaisen kuolemakin. Vaikkei sitä vielä oikein tiedostakaan kunnolla. Kai se sitten hautajaisissa iskee päin näköä, yhtäkkiä, muuttuu todemmaksi. Eilen kuntosalilla oikein jäin asiaa miettimään, juttuja omasta elämästä, jotka toiselta jäi kokematta ja näkemättä, osallistumatta. Ei enää joulukortteja, ei osallistumista perhejuhliin. Paulalla oli eilen nimipäivät, ja pöydällä oli luonnonkukkia ja kynttilöitä. Hautajaiset on ensi viikonloppuna.

Ei asiat murehtimalla parane, täytyy vaan keskittyä hyviin, positiivisiin asioihin, mitä tulevaisuudessa häämöttää. Elämä jatkuu.

Tänään on Superdieetti Extran ensimmäinen päivä. Superdieetin varsinaisen ekan osan aikana paino putosi n. 3,8 kg, tosin Juhannus toi mukanaan kilon verran nestettä. Tarkoitus olisi kuitenkin siihen 75 kg saada ittensä, tai jos oikeen tsemppiä riittää niin 70 kg tavoite häämöttää kaukana horisontissa. Tällä hetkellä paino siis 77,5 kg eli ei sinänsä kauhean paljon matkaa seuraavaan etappiin. Sen suhteen ihan ok fiilis, että viime viikollakin (vaikka oli väliviikko) sain itseni kolme kertaa salille. KOLME! Energiat tosin olleet nyt vähän nollissa niin eilen ainakin oli vähän tehot kadoksissa, mutta eiköhän ne tästä vielä löydy.

Haikeudella mietin, että joskos sitä vaikka synttäreihin mennessä (syyskuu) pääsisin uudelle kymmenluvulle. Positiivista ajattelua?

Tänäänkin pitäisi mennä 45 minuutin lenkille, mutta se lähteminen tekee tiukkaa. Mutta eiköhän se tästä. Uudet lenkkarit ainakin motivoi! Ne on ihanan turkoosit, kyllä vain. Paljasjalkakengät. Maksoivat 89 euroa, mutta ajattelin itseäni palkita hyvästä tuloksesta, ja ehkä lenkkeily tästä lähtee paremmin liikkeelle kunnon kengillä. Ainakin ne ovat ihanan kevyet.

Juhannus meni Eurassa kaveripariskunnan luona. Herkuteltiin ja juoruiltiin, vaihdettiin kuulumisia jne. Rento juhannus, sellaista tässä varmaan oltiinkin jo kaivattu. Ehti sunnuntaina olla kotonakin, latailla akkuja. Tänään olikin töissä vauhdikas päivä, niin hetken hiljentyminen ennen työviikkoa saattoi olla ihan tarpeen ;) Töissä sitä saakin sitten olla äänessä jatkuvasti. Tänään pääsin ruotsinkieltä treenaamaan, ja aika hyvin se lähti liikkeelle, vaikka pahasti ruosteessa olinkin.

Kolme kissaa mun kanssa sohvalla, takka päällä ja pihalla vähän harmaan ja sadettaenteilevän tuntuista. Lähteäkö lenkkeilemään vai pitääkö leffailta, kas siinä pulma. Pitäis kyllä ehtiä huomisen eväätkin kokkailla, joten ehkä parempi nyt toistaiseksi lopettaa ja mennä hoitamaan tuo ruokailupuoli kuntoon. Pitäisi tänäänkin vielä syödä vaikka mitä! Ja nesteet, suolat, kuidut kuntoon.

Uutisia dieetin etenemisestä siis tulossa pian, ja koitan tässä varmaan vähän ahkerammin kirjoitella tätä "päiväkirjaani" :)

Week 5 ja saaristopäivä

Hello there!

Superdieetin viikko 5 alkaa olla lopuillaan ja aika on mennyt hujahtaen. En ole yhtään ehtinyt kirjoitella niin paljon kuin mitä suunnittelin! Pöh.

Toisaalta ei tässä mitään supersuuria tuloksiakaan ole tullut. 5 viikkoa ja 2,5 kg. Toisaalta nyt viime viikolla lähti tuo 0,5 kg menkoista huolimatta ja olen myöskin treenannut ilman lepopäiviä, joten lihaksissa voi olla nestettä sen verran, ettei oikea lukema näy vielä vaa'alla. Kukapa tietää. Suolaakaan en ole muistanut tarpeeksi syödä, ja sen kyllä huomaa. Nytkin huimaa sen verran, että laitoin kananmunia kiehumaan ja syön yhden keitetyn munan extrasuuren suolamäärän kanssa. Jos saisi taas sitä kadoksissa ollutta energiaa. (Ja huomisesta alkaen punnitsen suolamäärän!)

Jussi lähtee serkkujensa synttäri/tupareihin, ja mä varmaan menen kuntosalille, kunhan tästä saan suolatasapainon kuriin ja itteni ylös sohvalta. Hyydyin totaalisesti.

Eilinen päivä oli IHANA, mutta ilta STRESSAAVA. Päivällä oltiin saaristossa koulutuksen parissa, ja aurinko paistoi niin täydellä teholla, että tuloksena oli vääjäämättäkin palanut kaula ja niska. Onneksi naamaan sentään muistin aamulla pistää aurinkorasvaa. Oli kyllä ihana päivä, herkuttelua Buffalo-ravintolassa ja jäätelöt meren äärellä.

Voi kun iltakin olisi jatkunut samaan malliin. Anssin kanssa ollaan viikolla käyty lääkärissä ja vaikka virtsakiteistä ollaan päästy, on vieläkin jokin määrittelemätön tulehdus ongelmana. Voi olla stressiperäinenkin, joten nyt mietitään miten voitaisiin tuota helpottaa, lääkityksellä vai olosuhteita muuttamalla - kun ei voida tietää mistä on kyse! Kissakuiskaajaa saatavilla?

Vilman osalta päivä meni eilen ihan päin honkia. Vilma ja Iines otti yhteen yhden raidallisen kollikissan kanssa, ja kuulin sisälle kauhean pamauksen, kun kissa osui talon seinään (?!?!). En tiedä mitä oli tapahtunut, mutta meidän lonkkavikaisella Vilmalla oli jalka mennyt ihan kramppiin ja sisällä huomasin, että sillä on tassussa haava. Onneksi jalka siitä palautui hetken odottelulla eikä haavakaan näyttänyt kovin pahalta. Puhdistettiin ja laitettiin Betadinea. Nyt seurannassa ja maanantaina suoraan lääkärille, kun piti muutenkin mennä ensi viikolla näyttämään noita Vilman jalkoja. Lääkäri epäili lonkkaongelmien sijasta syyksi nivelrikkoa, mikä sinänsä kuulostaisi ihan mahdolliselta, kun Vilma on löytökissa ja ollut metsässä omillaan ensimmäiset kuukautensa johonkin puoleen vuoteen asti.

En vaan tiedä kumpi eilen oli hysteerisempi, minä vai kissa. Luultavasti minä! Avokki oli tietty iltavuorossa ja Vee iltaa viettämässä, ja anoppikaan ei päässyt meille, joten olin ihan pulassa mitä nyt tehdään. Mummilta hain kissalle kipulääkettä ja Jussi onneksi pääsikin töistä aikaisemmin, joten sain sitten kotiin apulaisen. Vilma onneksi köllötteli nätisti sohvalla, niin jalka sai levätä. Perkuleen kissa varmaan puri siihen oikein kunnolla :( Ostan kyllä kotiin maailman isoimman vesipyssyn, niin ruiskuttelen sillä kolliherraa, jos vielä meidän pihalle tulee!

Täytyy nyt rauhoittua ja ajatella positiivisia juttuja. Lopettaa murina ja keskittyä syömään suolaa, ja nauttimaan viikonlopusta.