Viikonloppu taas

... Ja pitäisi tehdä heti lauantainaamuna tuhat ja yksi asiaa. Toisaalta ihana makoilla sängyssä kissojen kanssa, nautiskella hetkestä. Siitä ettei aina tarvitse herätä heti. Hypätä auton rattiin ja suhauttaa töihin.

Alakerrassa ehtii vielä nautiskella Lähde-teetä ja gojimarjajogurttia, ja mietiskellä mistä sitä aloittaisi. Avoimen yo:n opinnot, siivoaminen vai joululahjojen ideoiminen tämänpäiväistä shoppailureissua varten? Taitavat joululahjat tällä hetkellä ehdottomasti voittaa. Ja joulumusiikkia soimaan!

Ja illalla saa rentoutua ystävien kanssa <3 Viime kerrasta onkin taas ihan liian pitkä aika, ja ehtinyt ikäväkin kovasti vahvistua. Odotan innolla :)

Ps. Oon ollut tällä viikolla ihan sählä: kaaduin (/kompastuin Jussin farkkuihin) rappusissa yks aamu ja kaaduin portaille suoraan selälleni! AUTS! En ihan voi suositella :)

Joululahjatoivelista

Heips!

Jos joku pähkäilee mitä ostaisi minulle joululahjaksi, niin tässä muutama enemmän tai vähemmän käytännöllinen idea. Enemmänkin kyllä näitä ideoita oli, mutta eipä niitä tietenkään tule tässä kirjoitellessa mieleen..

- Lampaantalja (ei mikään perusmarketista ostettu, vaan sellainen perinteinen, aito lampaantalja)

- Carcassonne -lautapelin lisäosat (meiltä löytyy ensimmäinen lisäosa "Kirkot ja Kievarit", joten myöhemmin ilmestyneitä kaipaillaan :))

- lautapelit; esim. Touche tai joku muu "fiksu" lautapeli, ei Afrikan tähteä tai Aliasta ku ne löytyy jo :)

- kakkulapio

- Sara La Fontaine astiat (kahvikuppeja löytyy, lautasia vois olla enemmänkin..)

- muumimukit (ennestään löytyy sininen muumipeikko, lila hemuli ja vihreä tiuhti&viuhti-mukit, sesonkimukeja ei oo olleskaa)

- iso lumikola (ei työnnin, vaan sellainen oikeasti iso ja leveä, laadukas lumikola)

- Bauhaus & Kodin1 & Ikea lahjakortit (valoja, mattoja kaipaillaan, mutta niiden suhteen ollaan nirsoja :))

- Raakasuklaavalmistuspaketti

- villalangat, käsityöjutut, bambupuikot, matonkuteet

- suklaa: geisha, wiener nougat, after eight...

- askartelujutut: helmet, leimasimet, kuvioleikkurit jne.

- leivontajutut

Että joo, päivittelen tätä listaa vielä sitä mukaa, kun jotain välkähtää mieleen :)

Elämä kantaa

Lauantai kouluhommien parissa. Tuhat muuta asiaa niskan päällä, ja mietin mistä aloittaisin. Blogista. Kauhea into kirjoitella. Niin kuin aina, kun pitäisi tehdä jotain tärkeää, hyödyllistä, täysin turhaa.

Ja mietin tänään miten ikävä minulla on. Täytyy tehdä asialle jotain.

Välimatka ei silti ole mitään.

Että voi onnellinen olla.

Rankan työviikon päätteeksi tein päätöksen, että tänä jouluna teen pieniä hyviä tekoja. Aloitin päättämällä, että osallistun juuri alkaneeseen projektiin, jossa annetaan lahja vähäosaiselle lapselle, jonka perhe on syystä tai toisesta joutunut tiukille eikä pystyisi lapselleen hankkimaan joululahjoja. On jo hyvä mieli pelkästä ajatuksesta <3 Ehkä innostun tekemään villasukatkin.

Vastaavassa projektissa samaisella paikkakunnalla annetaan vanhukselle joulukukka lasten tekemän kortin kera. Aloitan sen asian kanssa ehkä vähän lähempää antamalla eräälle palvelutalossa asuvalle sukulaiselle jonkun kivan, ajatuksella tehdyn joululahjan. Muutama idea jo mielessä, mutta täytyy pohdiskella asiaa vielä tarkemmin.

Muru-kissasta ei ole vielä kuulunut mitään, ja alkaa olla ikävä. Omistaja ei ilmeisesti ole ehtinyt viedä sitä vielä yksityiselle eläinlääkärille hampaidenpoistoon, joten tässä sitä odotellaan uutisia, että onko poski lähtenyt parantumaan vähitellen - ja milloin herrasmieskolli ilmestyy taas meidän pihalle, ja sohvalle makoilemaan..

Huokaus. Ne kouluhommat. Pitäisi tänään kokkailla uunikalaa, ja mennä Turkuun asioille. Ja Raisioon kyläilemään ystävän luokse. Ja illalla kaverin tykö pitämään leffa-peli-iltaa, tai jotain sinne suuntaan. Tai mitä tässä vielä keksiikään, who knows. Kaikki mahdollisuudet avoinna, kun kerrankin on ns. vapaa viikonloppu ilman mitään sen suurempia suunnitelmia.

Tällä viikolla on tapahtunut niin paljon pieni hyviä asioita, että mieli ihan pakahtuu ja tuntuu, että maailma on avoin!

Siellä Muruseni on..

Sainpas äsken tekstiviestin meidän uuden holhokin Muru-kissan uusimmista seikkailuista oikean omistajansa kanssa. Eläinlääkäri oli todennut, että kaksi alahammasta täytyy poistaa, koska ne hankaavat ikeneen. Turvonnut poski lienee vielä mysteeri; taustalla voi olla tuo hampaiden hankaus, pitkään jatkunut ientulehdus tai kasvain. Toivotaan ja pelätään. Kunpa kyseessä ei olisi tuo viimeinen mahdollisuus, kun kyseessä on kuitenkin 17-vuotias kissa. Leikkaus olisi aika radikaali toimenpide tuon ikäiselle, joten tässä sitä nyt jännitetään. Odotellaan uusia uutisia.

Olen vielä tämän päivän sairaslomalla, ja yskin näköjään vieläkin vähän veristä limaa. Viehättävää. Onneksi kuumetta ei sentään ole tänään, vaikka flunssa muuten vielä jyllää. Terkkarille en jaksanut kyllä enää aamulla lähteä, kun ei ole autoa käytössä enkä olisi jaksanut kävellä takaisin. Kurkku ei tosin ole onneksi enää kipeä.

Pakko mainostaa, että Frantsilan kamomillatipat ovat ihan mahtavaa tavaraa! Nyt kun menkat ovat alkaneet, niin olen pärjännyt toistaiseksi kokonaan ilman kipulääkkeitä. Ihan mielenkiintoinen kokeilu. Täytyykin tässä joku päivä linkkailla blogiin kaikki hyvät tuotteet, mitä olen nyt bongaillut :)

Mutta jees, nyt aamupalan pariin.

Morkkis

Miksi täytyy olla niin vaikeaa osata olla, sairastaa, levätä?
Miksi täytyy olla niin vaikeaa sanoa, että en tule vielä huomenna töihin, vaan lepään itseni nyt oikeasti terveeksi.
Olen niin mustelmilla ja rikkinäinen muutenkin.
Ja menkatkin.
Ja sitten morkkis.

Miten ne siellä oikein pärjää ilman meikäläistä? Vaikka eihän kukaan meistä ole korvaamaton, onneksi. Mutta silti.

Idiootti ihmismieli.

Kello on jo kauheasti eikä ole edes nälkä, ja kurkku on kipeä. Ehkä huomenna tsemppaan itseni lääkärille. Ehkä, ehkä, ehkä. Ja sitten kuitenkin tekisi mieli nukkua pidempään, kun kerrankin on mahdollisuus.

Tuntuu ihan oudolta olla kotona. Teen kouluhommia huonolla tehokkuudella ja mietin turhia. Ja juustoa jääkaapissa. Koko ajan tekisi mieli herkutella, mutta silti ei ole nälkä.

MORKKIS. MORKKIS. MORKKIS.

Koitin jo soittaa terkkarille ja kysyä kannattaisko mennä näyttämään kipeää kurkkua sinne huomenna, mutta puhelin piippasi varattua. Höh.

Herkuteltiin eilen illalla juustoilla, hedelmillä, suklaalla ja hyvällä mehulla (tipaton loppuvuosi + tammikuu, here I come...) ja katseltiin leffoja. Ei ollut voimia nousta sohvalta juurikaan koko päivänä, joten siinä se sitten meni, laiskotellessa.

Missä Muruseni on?

Adoptoimamme kissavanhus Muru lähti tänään oikeaan, alkuperäiseen kotiinsa turvonneen poskensa kanssa. Mahtaakohan tulla tuolta matkaltaan vielä takaisin? Ehkä viimeaikaiset huonot uutiset sieltä sun täältä ovat istuttaneet pelon pieneen mieleen. Kaikenlaisia sitä tuleekin ajatelleeksi. Kuitenkin uskon, että kyllä se parin viikon päästä taas istuu meidän oven takana maukumassa takaisin sisälle. Harmittaa sinänsä, ettei Muru suostu kotona olemaan, kun sillä sielläkin olisi erittäin rajattomasti ja loputtomasti rakastava perhe, joka pitää siitä huolta. Kissat on jännittäviä, kun ne leimautuvat johonkin paikkaan ja kulkevat pitkiäkin matkoja päästäkseen sinne takaisin.

Nyt sitten olenkin ainakin huomisen kotona kuumeen kourissa. Ehkä hyväkin välillä rentoutua. Saan ehkä hyvällä tuurilla opintojakin taas eteenpäin, tai sitten vain nautiskelen kotoilusta. Tässä viimeisen vuoden aikana on kyllä joutunut opettelemaan ihan uudenlaisia arvoja ja joutunut kohtaamaan sen, ettei ihminen ratkea tuhanteen eri paikkaan. Joskus on ihan hyvä vain olla, tekemättä yhtään mitään. Se parantaa sielua.

Odotan niin innolla joulua. Ensimmäistä kertaa vietetään joulu ihan OMASSA kodissa, oman suvun ja perheen keskellä. Tänä jouluna meillä on jopa aito joulukuusi, ja löydettiin kirpputorikierrokselta rautainen kuusenjalka ja sellainen pyöreä kuusenalusmatto. Saas nähdä mitä meidän kissat oikeasta joulukuusesta ajattelee, ja saavatko koristeet tällä kertaa olla ihan rauhassa :) Vahvasti epäilen...

Ja niin, joulusaunat omassa puusaunassa! Tuntuu ihan uskomattomalta. Lumienkeleitä pihalla ja mausteiden tuoksua sisällä. Joulutorttuja ja pipareita. Joulukinkku. Tämä vuosi todellakin on erilainen, täynnä muutoksia ja kaikenlaista uutta.

Mutta nyt illan tehtävä: rentoutuminen.
Afrikkalaista teetä, juustoa ja hedelmiä.
Lääkitys kohdillaan, tietenkin :)

Brighter thougts

Kirjoitin päiväkirjamerkinnän ja edellisestä oli aikaa, ihan liikaakin jo. Mitä kaikkea on tapahtunut kesällä, syksyllä, alkutalvella? Paljon, ja niin onnellisia asioita. Kirjoittaessa huomasin yhden asian olevan yli muiden, eikä se onni edes ole omalla kohdalla. Silti voi jostain toisen asiasta olla niin onnellinen. Onnellinen. Onnellinen. Ylitse kaiken.

Ja mietityttää sekin, että voiko ensi vuosi oikeasti olla parempi, tai voiko näitä onnellisia, hyviä vuosia olla useampi peräkkäin? Milloin paha karma kirii?

Onko kyse siitä, että elämä ei ole enää kiinni opiskelussa, jatkuvissa valinnoissa ja stressissä? Nyt elämä on kiinni omissa valinnoissa ja omissa mielihaluissa, onnellisissa ajatuksissa?

Ehkä parempia keskittyä onnellisiin ajatuksiin ja omiin pieniin ja suuriin suunnitelmiin. Hyviä asioita malttaa odottaakin. Ja joulua!

Meidän pihalla orava ehtii lehtikasasta aarteita. Miksei kissat huomaa sitä, vaikka ne ikkunasta koittaa aina kaikkea mahdollista bongata? Hölmöt.Murukin on nyt kotiutunut meille sisälle, tuolla se nytkin makoilee joko sängyssä yläkerrassa tai vessan lattialla nautiskelemassa lattialämmityksestä. Hassu kissavanhus.


Odottelen Jussia niin päästäisiin lähtemään Turkuun ostoksille. Tarviin kunnollisia ulkoiluvaatteita! Tilasin kyllä eilen netistä ihan kauhean määrän vaatteita, mutta joo, silti :) Täytyy sitä joskus edes itseään palkita, etenkin kun on onnistunut taas tsemppaamaan kouluhommien kanssa ja kaikki on muutenkin mennyt ihan jees.

Mutta joo, kai sitä pitäisi mennä vähän nautiskelemaan lauantaiaamusta, ja siivoilemaan ja ties mitä kaikkea. Täytyy ottaa kaikki irti tästä valoisasta ajasta!

Harmaa marraskuu

... vailla mitään elämää. Kai sellainen pitäisi jostain hankkia?

Kauhea hinku kirjoittaa ja tehdä asioita, inspiraatio on suuri. Mutta silti, ei jaksaisi toisaalta yhtään mitään. Energiataso tuntuu olevan nollissa ja koko ajan tekee mieli syödä. Herkutella. Ihan kuin sillä löytäisi kadonneen innon tehdä kaikkea, suorittaa ja mennä mukana kaikessa.

Ei tekisi mieli tehdä mitään. Kunpa vain voisi jättäytyä pois tuhannesta projektista ja keskittyä vain pariin asiaan. Jättää opiskelu ja ylimääräiset jutut, keskittyä oman pään ja ajatusten selvittämiseen.

Marraskuu. Aina samanlainen.

Kiireinen viikko edessä, ja aikaiset aamuvuorot. Kahta erilaista jumppaa, kokous, häät, ensi viikon töiden ja menojen suunnittelua. On kyllä taitolaji osata jättäytyä pois oravanpyörästä, sanoa EI ja EN JAKSA, EN PYSTY, EN HALUA. Joskus se tekee ihan hyvääkin.

Ja sitten alkaa sisustaminen. Koristelen olohuoneen ja keittiön kynttilöillä ja valoilla, jotka piristävät pimeitä iltoja. Leipominen piristää, ja etenkin jouluiset tuoksut. Pienet ilonaiheet, kun elämä muuten painaa hartioita maata kohti.

Onneksi tänään onnistuin jossakin asiassa, mitä en ollut koskaan aiemmin tehnyt. Jännittävää! Keskiviikkona uusi koitos.

Into

Ihana takka, ja lämpö. Luksusta olla piilossa kylmältä syksyillalta, kokkailla ja nautiskella kiireettömyydestä. Tekemättömyydestä. Tärkeistä jutuista. Suunnitelmista. Omista ajatuksista ja tulevaisuudensuunnitelmista. Niitähän riittää!

Kauhea hinku kirjoitella, kun netti kerrankin taas toimii. Läppärillä. Ja missäs kadonnut innostus tehdä kouluhommia? Wondering, wondering. Tänään tajusin missanneeni muutaman deadlinen, ensimmäiset verkkotehtävät ovat jo melkein kolmisen viikkoa myöhässä. Ja ihme kyllä, en yhtään välitä :D Ihana tunne. Kun tietää, ettei ole maailmanloppu, vaikkei suorittaisi täydellisesti tai muistaisi jokaista yksityiskohtaa.

Tänään karautin auton kanssa pihalle ja tajusin, että olen nyt ajellut jo pari kuukautta (nykyisellä autolla, nykyistä työmatkaa) ilman mitään ihmeempiä ongelmia tai mokauksia. Kun miettii miten vähän olen muutaman vuoden sisällä ajanut autoa, niin voin olla tyytyväinen tähän! Ehkä musta sittenkin tulee hyvä kuski! Ja toisaalta, vaikka talvella liukastelisinkin auton kanssa ojaan tuolla huonolla tiellä, työmatkalla, niin sellaista nyt sattuu jokaiselle, ja se on kiinni vain olosuhteista eikä huonosta kuskista. Onneksi on kuitenkin hyvät talvirenkaat, niin ehkä sitä nyt kuitenkin pysytään tiellä. Toistaiseksi :)

Ajaminen sinänsä on kyllä jännittänyt kauheasti, etenkin alussa. Vatsa kääntyili ja poukkoili koko ajan, enkä saanut melkein nukuttuakaan. Nyt se ajamisen ilo on taas tainnut löytyä.

Ja unettomuudestä kärsin vieläkin. Alkuviikosta en nukkunut parina yönä lainkaan, ja vasta nyt viime yönä nukuin melkein katkotta koko yön läpi. Outoa miten näin hyväuninen ihminen voi yhtäkkiä kärsiä unettomuudesta. Meikäläinenhän kuitenkin tunnetusti sammuu kuin saunalyhty. Jotain tässä nyt jännitetään, mutta en tiedä mitä. Jäisiä aamuja, aikaisia aamuherätyksiä? Onneksi kiire tästä helpottaa, kun jätän muutamia ei-niin-oleellisia juttuja pois.

Tessa tuli syliin töhnäämään, ja kehräämään. Piristäjä <3

Mutta joo, ehkä menen tekemään popcorneja ja rentoutumaan. Opiskelu sai riittää tältä päivältä. Kolmisen sivua sain sentään tällä motivaatiolla kevyesti valmiiksi :)

Syksy!

Herkuttelen salkkarilla ja lusmuilen tietokoneella. Aamuvuoron ihanuus. Oltiin Vilman kanssa haravoimassa lehtiä pihalla ja kissaneiti osasi loistavasti pysyä omalla pihalla, tutki kaikki nurkat ja kävi ulkorakennuksessakin kurkistelemassa omaa reviiriä. Pelastin pihalta pienen sammakon veden täyttämästä kukkapurkista, ja pohdiskelin, että ensi vuonna meillä on toivottavasti pihalla sille oma pieni lampi. Ihana ajatus.

Viikonloppuna oltiin Rymättylässä mökillä nautiskelemassa merimaisemasta, hyvästä ruoasta ja seurasta sekä tietty saunomisesta! Yöllä maattiin rouva Pajulan kanssa laiturilla ja ihmeteltiin tähdenlentoja. Tuloksena tälle viikolle: FLUNSSA! Taas. Mutta oli täydellisesti sen arvoista. Pakko päästä pian uudelleen mökille. Ehkä syyslomalla?

Ja niin, syyyyyysloma ja sen menemiset. En tiedä yhtään mitä tekisin, ja ehkä hyväkin vain olla vihdoinkin tekemättä varsinaisesti mitään. Voisi ottaa äkkilähdön kaupunkilomalle, mutta toisaalta voisi tehdä kaikenlaista kivaa Suomessakin. Laivalle, mökille, kylpylään, ulos syömään? Mahdollisuuksia ihan liikaa, ja toisaalta tekisi mieli ihan olla vain, rentoutua ja mietiskellä asioita. Siirtää juttuja huomiselle, ja ylihuomiselle.

Tuli taas nostalgiset tuntemukset ensi vuodesta. Jännittävää ajatella, että tätä vuotta 2011 sitä odotti ihan innoissaan ja TIESI, että tästä tulee mahtava vuosi, ja ensi vuodesta on ihan samanlainen fiilis. Voiko tätä hyvää myötätuulta kestää niinkin kauan ilman mitään suurempia karikoita? Ja toisaalta ilahduttaa, innostuttaa ja jännittää kaikenlaiset jutut, mitä lähipiirissä ensi vuosi saattaa tuoda tullessaan. Ihan kummallinen fiilis. Etenkin ensi kevät ja kesä, kun työkuviot taas kenties muuttuvat ja ties missä sitä seuraavaksi ollaan. Joskus on ihan hyväkin olla tietämättä, mitä tulevaisuus mahtaa tuoda tullessaan. Positiviisia juttuja, toivottavasti. Pitäisikin aloittaa aarrekartan väsääminen, ehkä syyslomalla...

Viikonlopun mietteitä

Ihme haikeus tänään. Olen pettynyt ihmisiin, ja ihmissuhteisiin. Minäminäminä-asenteeseen ja siihen, että joidenkin maailma pyörii vain itsen ympärillä. Minäminäminä ja minunminäminäminä. Aikuisiahan tässä ollaan? Voidaanko keskustella jostain ajankohtaisesta, kumpaakin kiinnostavasta asiasta, vai keskustellaanko vain siitä, miten sinun elämäsi on niin hienoa, erikoista, jännittävää, parempaa kuin muiden? Saanko sanoa pari sanaa omastani? Jos kiinnostaa edes?

Niin. Vai haluanko edes keskustella kanssasi? Nähdä vaivaa, että kuulen miten selität vain omastasi?
Kuunteleminen on joskus erittäin vaikeaa.
Samoin on vaikeaa nähdä ihmisten läpi, se että olisi tarvetta kuuntelijalle. Ehkä ei vain kiinnosta.

On ikävä muutamia ihmisiä, joiden kanssa ehdin jutella ihan liian harvoin.

Ja jotenkin lämmittää ajatus siitä, että on taas viikonloppu. Selvisin kunnialla elämäni ensimmäisestä vanhempainillasta! Exciting. Tässä eletään muutenkin jännittäviä aikoja. Uusia juttuja. Omakotitalossa asumisen arki alkaa valjeta, kun laskuja on pöydällä loputon pino ja torstaina kävi ensimmäistä kertaa nokikolari! Putkimiestä vielä odotellaan.... Tupareissa kun meni hana rikki, ja siitä lähtien ollaan jouduttu selviytymään ilman pyykinpesukonetta (eli pyykätään porukoilla, heh).

Viimeinen vuosi ja kesä on ollut niiiiin kiireistä. Nyt ensimmäistä kertaa viikonloput alkaa olla kalenterissa tyhjiä, ja se on yksinkertaisesti IHANAA. Syksyistä laatuaikaa! Ollaan käyty sienestämässä melkein joka päivä, kalastamassakin kerran, ja koitettu keksiä kaikenlaista sekalaista tekemistä. Lomareissuakin mietitään, milloin, minne, miksi... ? :)

SYKSY <3

Parhaista parhaimman häät!

Jännittää ilmeisesti sen verran, etten ole saanut koko viikkona nukuttua juuri lainkaan. Erään vanhan, ihanan ystävän häät huomenna, ja olen ihan täpinöissäni. Jos itse intoilen näin paljon, niin miten paljon morsianta mahtaa jännittää, hermostuttaa, innostuttaa... Mielenkiintoinen päivä tiedossa!

Ja viikonloppu on toki tervetullut muutenkin :) Rentoutumista ja herkuttelua! Alkaen tänään. Aion mennä aikaisin nukkumaan ja ihan oikeasti NUKKUA. Ja ehkä menen tästä seuraavaksi päikkäreillekin, että saan kurottua univelkoja kiinni.

Vi ses!

Väsymys

Huhhuhpuh. Pääsin viideltä töistä ja nyt istun kotona yläkerrassa nautiskelemassa puutalon hiljaisuudesta. Kissa vierellä, tietenkin. Ihanuus. Olen vain ihan toivottoman poikki, työt vievät voimat. Kahvitaukoja ei tunneta ja ehdin päivän aikana istumaan ehkä minuutin. Jos sitäkään. Mahtaakohan näin saada itsensä poltettua loppuun? Milloin pitäisi osata ottaa rennommin?

Ja autolla ajaminen. HUI! Opiskeluaikoina en ole ajanut autoa juuri lainkaan, joten tämä viikko on ollut JÄNNITTÄVÄ. Mutta nykyinen autoni on ollut ihan jees ajettava noin vanhaksi :) Se vaan, kun ei ole pitkään aikaan joutunut / saanut ajaa. Täytyy totutella uudestaan. Pelottaa tuleva talvi ja aamuiset pihan auraamiset ja hiekottamiset. Entäs, jos autolla ei pääsekään pihalta pois? :D Miten sitten pääsen töihin? Tai miten ajaminen talvella noin syrjäseuduilla muuten sujuu, jos tietä ei ole ehditty auraamaan? Paljon mietittävää, mutta hyvin se tulee menemään.

Maanantaina synttärit. Haluaisin synttärilahjaksi puutarhatyökaluja (haravan, isoja puisia kukkalaatikoita), silitysraudan, käsityöjuttuja, teetä, ties mitä. Saunaan sellaisen puisen kiulun (vai miksi sitä sanotaan) kauhan kera, sellaistakaan meillä ei ole, vaikka kaksi saunaa löytyykin. On vielä paljon juttuja ostamatta. Toivottavasti saisin lahjaksi hiukan rahaa, niin voisin ostaa uudet verhot tai maton. Ensi keväänä otan projektiksi "kodinhoitohuoneen", jonka seinät maalataan ja pistetään uusiksi kaapit ja hyllyt. Odotan jo innolla :)

Mutta jooooo, nyt Avonin pariin. Meikit ja muut jutut odottavat postissa noutajaansa.

Kanttarelleja ja pikkuveljen synttäreitä!

Käytiin eilen illalla sienestämässä ja löydettiin kulhollinen kanttarelleja ja tatteja! Tänään siis taidetaan herkutella perunoilla ja sienikastikkeella! Pakko päästä tänään uusintakierrokselle, kun eilenkin etsintöjen tulos oli niin hyvä, vaikka paikka oli sellainen, jossa varmasti myös monet muutkin sienestäjät käyvät enemmän tai vähemmän säännöllisesti. Tai ehkä meillä oli vain tuuria? Löydettiin sellaisia sieniä, jotka olivat piiloutuneet maastoon äärimmäisen hyvin. On ne ovelia. Löytyi muutama suppilovahverokin!

Tänään on pikkuveljen synttärit eikä mulla ole sille mitään lahjaa :D Hah. Ostan sille karkkia... Varmaan. Sille on äärettömän vaikea ostaa, kun sillä on jo kaikkea. Nyt sillä on mopokin, sai sen synttärilahjaksi. Ja ikää 8v. Että juu.

Moottoriajoneuvoista puheenollen, meikäläisen auto pääsi katsastuksesta läpi, vihdoinkin! Se pitäisi vielä siivota sisältä oikein kunnolla ja vähän tuunailla muutenkin, mutta kyllä siitä nyt talveksi saatiin ihan kunnon kulkuneuvo. Vähän kyllä jännittää noin vanhalla autolla ajella, kun ei ole sellaiseen ennen tottunut, ja opiskeluaikana oon muutenkin ajellut äärimmäisen vähän, kun ei ole omaa autoa ollut lainkaan.

Eilen oltiin harvinaisesti illalla ihan kahdestaan vaan, rauhassa parisuhteen omaa laatuaikaa (mitä kovin harvoin on ollut, kun aina on ollut jotain menoa). Tänä aamuna tajusin, että Mynämäelle muuttaminen on tuonut uusia puolia mukanaan - ystävät Turun lähistöllä eivät pyydä tapahtumiin tai illanviettoihin, tai kauheasti minnekään muuallekaan... (Vaikka itse olisinkin sattumoisin ollut tapahtumien aikaan Turussa jo valmiiksi.) Täältä ajaa Turkuun about 35 minuutissa, joten tuntuu tyhmältä, että vartin verran pidentynyt ajomatka siirsi minut sivilisaation ulottumattomiin, Siperiaan. Mutta niin se ilmeisesti sitten teki. Raumalle sitten taas ajaa tunnin verran, ja sinne on tullut kutsuja enemmänkin, joten niin. Viikon päästä pitäisi pitää tuparit ja into niiden järjestämiseen on aikalailla lopahtanut. Haluaisin mökille rentoutumaan ja unohtamaan vaikeat ihmissuhteet.

Vähän sama olo kuin Afrikassa, kun huomasi, että vain tietyt ihmiset pitävät yhteyttä. Ja yllättävätkin ihmiset. Mutta Afrikkaankin se välimatka oli joidenkin kohdalla niin suloisen ihana, kun jaksoivat postilähetyksilläkin ilahduttaa. Ei se läheisyys aina välimatkasta ja ajankohdasta ole kiinni.

Mutta nyt puolukkavispipuuron ääreen, pitää valmistautua synttäreihin...

Polttareita ja häähumua

Kahdet polttarit on takanapäin, yhdet polttarit ja kahdet häät vielä edessäpäin. Jännittävä, kiireinen kesä. Uusi työpaikka ja kaikin puolin ihan uudet kuviot, uusi päivärytmi. Avoimen yliopiston opinnot ja hellyyttävän ihana parisuhde. Kaikki kerrankin hyvin, vuosi 2011 täysin odotusten arvoinen.

Olen ihan euforiassa viime viikonlopun jäljiltä, ja niin kovin onnellinen parin ystävän iloisten uutisten johdosta! Ja yleensäkin iloitsen niin, että vihdoinkin heille tulee kaikkea hyvää elämässä vastaan. Makes me feel so good.

Tahdon päiväunille. En nukkunut viime viikonloppuna juuri lainkaan. Polttarien jälkeisenä aamuna menimme seitsemän maissa aamulla nukkumaan, ja silti olin jo ennen puoli yhdeksää hereillä. Tulee ihan nuoruuden kesäkämppäkokemukset mieleen, kun tunneilla ei ollut mitään merkitystä. (Ja tänään kuudeksi töihin, enkä saanut vieläkään nukuttua, vaikka en edes päikkäreihin langennut.) Polttarit oli mahtavat. Melomista, herkuttelua, Flowpark, Orikedon Tavernan Iskender, saunomista, kuuma palju, merenranta, hyvää seuraa ja lisää herkuttelua! Mielenkiintoisia keskusteluja. Olen tyytyväinen, että morsian oli tyytyväinen järjestelyihimme ja kaikilla vieraillakin vaikutti olevan hauskaa. Oli tajuttoman ihanaa nautiskella lämpimästä paljusta ihanan kirkkaan tähtitaivaan alla.

Aiemmat häät olivat nekin ihan mahtavat maalaishäät, ja oli jännittävää olla kaasona, vaikkakin niin, ei kaikki ihan niin ruusuista ollutkaan. Mutta hyvä fiilis jäi asiasta ja olen kovin onnellinen parhaiden ystävien onnesta! :) Ajatus häistä on ihan muuttunut tämän kesän ansiosta.

Ja niiiiin, hyviä uutisia lisää! <3 Vaikka olenkin tänään ihan kauhean väsynyt, niin en malta edes nukkua, kun pää on niin sekaisin. Ja viikonloppuna ehkä mökille, kukapa tietää.. minne tie vie.

Sydän hakkaa tuhatta ja sataa. Taidan olla liian innostunut nukkumaan.

Home sweet home

Tavarat alkaa olla paikallaan ja hiljalleen sitä alkaa ymmärtää, että täällä sitä nyt jumitetaan, ties miten kauan. Eilen kokeiltiin millaiset löylyt saa sähkösaunasta, ja viikonloppuna varmaan testaillaan puusaunan antimia. Puutalossa on niin omanlaisensa tunnelma, kun aurinko paistaa puiden lomitse ja luo jänniä varjoja seiniin ja lattioille. Kirsikanväriset ikkunankarmit ja karviaiset kypsymässä ikkunan alapuolella. Kissat vain puuttuu, niitä on kova ikävä. Jos ne vaikka kotiutuisivat viikonloppuun mennessä.

... ja kynnyksiä ja nyrjähtänyt nilkka. Alkuviikolla eräs höpötti unissaan ja menin käymään alakerrassa, ja kaaduinpa sitten olohuoneen kynnykseen ja romahdin suoraan nilkkani päälle. Onneksi luultavasti ei murtunut mitään. Tällä kertaa. Tämä oli se toinen nilkka, se ehjä. Ja huomenna pitäisi mennä leipomoon töihin. Toivottavasti jomotus joskus loppuu.

Ja sitten on vielä viikko lomaa, ja sitten töihin seuraaviksi 9-10 kuukaudeksi. Exciting!

Tulisipas Jussi pian töistä, niin päästäisiin pesemään ja maalaamaan terassia. Tulejo!

Muuttomietteitä

Kotona pahvilaatikoita varmaan lähemmäs 15 kappaletta, jätesäkkejä (vaatteita ja muuta pehmeää) about kahdeksan säkkiä, ja vielä paljon pakkaamatta. Ja niin, onhan meillä porukoiden luona jo jokunen laatikko varastossa. Ja akvaariokalat, joihin Väinö-kissa rakastui. Herkkua!

Alkaa olla väsynyt olo, erittäin uupunut. Muutto sinänsä ei ole ollut rankkaa, vaan odottelu. Mä vihaan odottelua, yli kaiken, ainakin silloin, kun siihen sisältyy joutilaana olemista ja sitä, ettei ole mitään tekemistä. Ääh. Tahdon jo kotiin, kun on vielä niin paljon hommaa tekemättä. Täytyy pakata puolet kämpästä, särkyviä astioita, ruukkukasveja, irrottaa lamput katosta ja purkaa huonekaluja odottamaan huomista, muuttoautoa. Saatiin tänään lainaksi leipomon suurin kuorma-auto, jee! :) Mahtuu ainakin kaikki tavarat samaan kuormaan...

Ja tehdäänhän me luultavasti huomenna kaksi muuttoa, minun ja veljen.

Avokin pikkuveljen kaverit skippasivat muuttomiehen hommat, joten täytyy tässä keksiä muutamat auttavat kädet lisää. Onneksi ystäväpiirissä on monta ilmoittautunutta muuttoa tekemään, eikä tarvinnut edes kysyä :) Ystävät on kyllä niin kultaa. Täytyy niitä lahjoa ja hemmotella oikein urakalla, kunhan saadaan nyt elämä raiteilleen. Ja alkuviikosta Ikeaan shoppailemaan tulevan rouva Pajulan kanssa! :)

Ps. Rantakäärmeitä pihapiirissä, huih!

Kanttarelleja hyttysten kera

Puunhalaaja on ihan kuitti, hikinen ja väsynyt. Käytiin Mynämäellä sienestämässä ja reissusta tuli kalliokiipeilyineen aika extremetouhua! Mutta saatiinpa taas kulhollinen kanttarelleja, jeeh. Huomenna paistetaan ja pistetään pakastimeen kylmiä talvi-iltoja varten. Pakastimen aarteita. Pitäisi marjojakin keräillä, mutta ei ole ehtinyt.

Koska viiden tunnin yöunet, työt ja pakkaaminen.
Miten ihmisellä voi olla pahvilaatikkollinen mausteteita? Kas kummaa.

Muutto Mynämäelle sunnuntaina! Pitäisi auto vielä varmistaa, kun en ole edes sitä saanut aikaiseksi. Laiska minä.
Hyvällä tavalla laiska. Käytiin eilen katsomassa viimeinen Potter-leffa, oli hyvä :)

Että mä rakastan vuotta 2011.
Pienet toiveet ja kiitokset ovat toimineet.

Kaksi muuttolaatikkoa

Eilen oli paikallisen luonnonsuojeluyhdistyksen jättipalsamitalkoot, joissa kiskottiin kyseistä kasvia Mynämäen keskustan siltatyömaan nurkilta jokivarresta. KOLME TUNTIA, hahah. Olipas hyötyliikuntaa kerrakseen! On kyllä uskomattoman nopeasti leviävä kasvi, koska tämä oli ensimmäinen kerta, kun talkoita sen kasvin suhteen pidettiin ja aiempina vuosina se ei ole ollut vielä noin paha ongelma. Mutta nyt on. Ja sitä kasvaa yksityisten ihmisten pihoilla. Onneksi saatiin lehteen artikkeli meidän talkoista, niin ehkä ihmisten silmät aukeaisivat sen suhteen, että katsoisivat hiukan, mitä pihalta löytyy. Tuo kasvi kun posauttaa siemenet jopa 7 metrin päähän ja kuljeutuvathan ne eläinten ja ihmistenkin mukana tehokkaasti...

Tänään on ollut järjetön migreeni. Ihan totaalisen järjetön. Meinasin jo oksentaa autoon ja silmissä vain säkenöi niin paljon, etten nähnyt edes mitä kirjoitin. Piti tänään tulla vieraita, mutta jouduttiin sitten perumaan, että saisin rauhassa parantua. Migreeni on koittanut iskeä päälle jo muutaman päivän, mutta tänään se yllätti. Korvakuulat tänne, kiitos!

Haluaisin mennä huomenna melomaan, mutta ei taideta ehtiä, kun mennään kaverin tykö grillailemaan ja katsomaan kauhuleffaa. Heh. Saas nähdä mitä illasta tulee..

Innostuin melomisesta sen verran, että se siirtyi jo eräisiin muihin suunnitelmiin ja jopa yhdistyksen hallitukselle suunnittelen elokuista / syyskuista melontaretkeä! Ehkä jopa yhdistyksen jäsenille, jos suunnitelmat ottavat tuulta alleen.

28.7. on yhdistyksen laukkaneilikkatalkoot, joten sinne on innokkaita ihmisiä hakusessa... Tervetuloa siis auttamaan! :)

Muuttolaatikoita on vasta kaksi, ja nekin alakerran häkkivarastossa. Eipä niitä laatikoita juuri enempää vielä olekaan, joten onneksi kaveri tuo viikonloppuna niitä lisää ja pakkaaminen saa taas jatkua! Yay! Tuparit tiedossa syys-lokakuulle. Tosin pitäisi nuo valmistujaisetkin saada ensin pois alta. Äiti oli jo ostanut kymmenen pulloa kuohuviiniä, vaikka olin suunnitellut alkumaljaksi jotain totaalisen ihan muuta. Eli siis jotain erikoista, jännittävää boolia. Äidit! Mutta onneksi boolia nyt voi naukkailla pisin päivää muutenkin, joten nou hätä :) Kunhan vaan saisi ensin ne vieraat paikalle, kun olen kutsujen suhteen ollut vähän laiska ja saamaton.

Epämääräinen heinäkuu, mene jo pois, ja tule elokuu! Jännittävä elokuu!

---


Enpäs muistanut tarinoida, että Tessa meinasi karata hoitopaikastaan yhtenä päivänä tällä viikolla! Anoppi soitti todella myöhään illalla, että Tessaa ei ole näkynyt puoleen päivään (se siis on "valvotusti" ulkoilemassa pihalla välillä, ja on pysynyt näkyvissä tosi hyvin, aina tähän asti). Ei nukuttu koko yönä ja joo. Voi sanoa, että oli surkea olo. Aamullakaan sitä ei ollut vielä löytynyt, mutta keskipäivää lähestyttäessä soiteltiin uudestaan anoppikokelaalle ja sieltähän se sitten puhelun aikana juoksi pusikosta esiin! Jesss! Piti ihan keskeyttää Jussin työpäivä ja mennä hellimään kissa ihan sekopäiseksi, kun oltiin niin onnellisia sen löytymisestä. Jussi taisi jopa olla vielä huolestuneempi kuin minä.. ;)

Tarvaisissa on kotka syönyt jo kolmen naapurin kissat (ellei enemmänkin), joten vähän jännitti, miten mahtaa meidän sisäkissaneidin käydä. Onneksi tämänkin tarina päättyi hyvin :) Muuten olisi itkut jos toisetkin tullut.

Leppäkari

Iltapäivällä Leppäkarin mökille uimaan, saunomaan ja herkuttelemaan. Yhdistysaktiivisuuden hyviä puolia, samoin luomumansikat! Namsk.

Tänään on pieni koomapäivä. En saa mitään aikaiseksi. Ilmoittauduin avoimeen yliopistoon, ja tadaa, yllättäen se onkin koko heinäkuun kiinni ja elokuussa kyseinen ihminen vielä viettelee pitkän aikaa lomiaan. Hitsit. Menee koko heinäkuu nyt hukkaan. Mistäköhän saisin nuo tehtävät ennakkoon, että voisin jotenkin valmistua tulevaan opiskelu-urakkaan? Suhteita tässä nyt tarvittaisiin, mutta tuonne suuntaan niitä ei ihme kyllä löydy.

Ostin viikonloppuna auton, siis valkoisen Nissan Primeran. Hah. Vähän vähemmän ruosteisempi tapaus sentään, kuin aiempi Corolla. Onneksi sain sentään noinkin hyvän kulkupelin talveksi, kun työpaikka on about 5 km päässä sivistyksestä eikä pyörällä pääsisi auraamattomia teitä korpeen. Ehkä hiihtäen? Ehkä ei.

Katselen lentoja maailmalle. Minnes sitä reissaisi seuraavaksi? Ensi viikolla tosin töitä vielä, ja sen jälkeen kenties enää kolme viikkoa "lomaa". Aika menee hurjan nopeasti. Odotan niin innolla syksyä <3

Heinäkuufiiliksiä!

Jesss, sain heinäkuun loppupuolelle viikoksi töitä! Ja soittelivat taas yhdestä toisesta paikasta, mutta en taida osa-aikaisia hommia nyt tällä hetkellä ottaa edes vastaan, kun tarjolla olisi kokoaikaisiakin. Valintoja, valintoja.

Käyn koko ajan ihan ylikierroksilla, energiaa on, mutta ei ole kuitenkaan. Ja ajatuksia päässä ihan liikaa. Odotan niin elokuuta ja sen suuria muutoksia.

Ja odotan innolla huomista, kun menen taas Tarvaisiin ja näen Vilman ja Tessan! Ovat vielä siellä evakossa enkä tiedä tuodaanko niitä heinäkuun puolella enää lainkaan Turkuun. Vilma niin nautiskelee olostaan maaseudulla. Mustavalkoinen Kalevi-kissa oli ajanut sen koivuun eilen ja siellä se oli surkeana mourunnut, kun anoppikokelas oli mennyt sitä etsiskelemään. Mutta niin se silti nautiskelee olostaan! Kieriskelee nurmikolla ja kiehnää koirien kanssa, tutut kuviot viime kesältä. Tuntuu hyvältä, että pian ne saavat nautiskella maaseudun rauhasta enemmänkin. Luksusta sisäkissoille näiden väliaikaisten kuvioiden jälkeen.

Mökkielämää

Rentouttava pidennetty viikonloppu takapäin! Paluu arkeen sujuu heikosti, kun laiskotuttaa pahasti. Lisäilen tänne valokuvia, kunhan saan kameran hyppysiini. Tällä hetkellä se taitaa seilata Mynämäellä autossa.

Saatiin tällä viikolla tietää, että torstaina on näyttö asunnossamme, joten tulee vähän kiire tehdä suursiivous ja ehkä vähän "stailata" asuntoa. Tällä hetkellä meillä on ihan kauheasti rojua nurkat täynnä, joten pitäisi vähän siistiä, että tänne kehtaa päästää tuntemattomia ihmisiä paikkoja ihmettelemään. Vähän jännittää! Vähitellen alkaa tajuamaan, että ollaan ihan oikeasti muuttamassa! Tänään pakkasin jo ensimmäiset pahvilaatikotkin, jotta asunnon tavarapaljous ei hypi näytössä silmille ja toisaalta saadaan kaikki tavarat kuljetettua vähitellen Mynämäelle. En kyllä tiedä minne kaikki sijoitetaan - ehkä tätä tavaraa on kertynyt tässä muutaman vuoden sisällä vähän liikaakin...

2,5 tunnin päästä pitäisi olla Raision kirkossa suunnittelemassa ystävän häitä. Kahdet polttarisuunnittelut meneillään tälle kesälle, tulee kyllä kiireinen elokuu, kun on tuo muuttokin vielä ja pitäisi mennä kysymään töitäkin. Huhhuh!

Pää on kyllä ihan pyörällä koko heinäkuun kanssa. Hyvällä tavalla, onneksi.

Häähumua

... kaverin polttareita suunnitellen. Juteltiin tänään siitä, miten hyvä vuosi nyt on menossa ja miten toivottavasti sama meno jatkuisi myös tulevaisuudessa. Paljon hyviä, positiivisia juttuja! Alkuvuosi meni hujahtaen ja nyt tuntuu, että jännittävimmät jutut ovat vielä edessä päin. Exciting!

Miten ihminen voikaan olla näin onnellinen, vatsa täynnä grilliherkkuja ja mansikkarahkaa, marengin kera, kuis muutenkaan.

Muutto häämöttää muutaman viikon päässä. Pitäisi soittaa vuokranantajalle ja irtisanoa asunto, mutta se tuntuu niin lopulliselta. Kai kaikki hyvä loppuu aikanaan, ja toisaalta kaikelle on se oma aikansa. Suikkila on kyllä ollut ihanin paikka asua, niin vihreä ja viihtyisä. Tulee taatusti ikävä. Harmi, ettei olla miljonäärejä, voisi pitää kahta asuntoa samaan aikaan. Onneksi Mynämäeltä ei ole Turkuun pitkä matka. Täytyisi nyt vain osata nautiskella tästä ajasta ja nähdä ystäviä mahdollisimman paljon, vielä kun lähellä asutaan. Kyllä me aina päästään Turkuun (tai Raumalle), mutta pelkään, ettei kovinkaan moni jaksa Mynämäelle raahautua. Vaikka sinne ei pitkä matka olekaan. Silti.

Huokaus. Kesä menee niin nopeasti eikä siitä ehdi nautiskella tarpeeksi. Täytyy nytkin kipitellä lenkille, ciao!

Juhannus 2011

Herkuttelua.
Hyvää seuraa.
Menneitä muistoja ja tulevaisuuden toiveita.
Kalastamista.
Aurinkoinen mökkilaituri.
Sähköt katkaissut ukkosmyrsky.
Juhannussauna.
Mansikkarahkaa ja marenkeja.
Huussi ja pimeällä metsätiellä vaaniva hämärä eläin :D

Näistä se juhannus tehty on.

Lomalomaloma ja juhannus edessä!

Ostoslista tekeillä.
Grillattavat "rehut" ja salaattiainekset.
Rahkaa, kermaa, marenkia ja mansikoita torilta.
Fresitaa, sangriaa vai jotain boolia?

Juhannus! Se paras aika vuodesta, herkutteluhetket ja hyvä seura.
Tuntuu ihan oudolta, että menetin viime juhannuksen Afrikan kuumissa helteissä - vaikka kyllä me sitä Samban kanssa tavallaan juhlistettiinkin, mutta eihän se ilman Suomen luontoa sama asia ole... Fiilis puuttuu. Tutut ihmiset puuttuu. Tästä juhannuksesta täytyy siis ottaa kaikki irti! Suuntana siis mökki, jossa saunan oven saranat vaihtaa tyypillisesti jossain vaiheessa iltaa paikkaa. Salaperäistä.

Huomenna haetaan auto ilmastointihuollosta ja suunnataan keskustaan ostoksille. Toivottavasti säät suosii edes sen verran, ettei tulis vettä ihan kaatamalla. Ei taideta piknikille kuitenkaan päästä. Jäätelöä! Onneks on nyt avokillakin lomaa, niin voidaan rentoutua. Pari viimeistä viikkoa on olleet ihan hulluja!

Vilma Online:

Sadepäivän henkevät pohdinnat...

Sadepäivän ihmettelyt.
Mietityttää.
Ensi viikolla sattuu ja tapahtuu.
Ja juhannus mökillä! <3

Sadepäivän haikeus

Wondering.
Huomenna, huomenna, huomenna.
Olen ihan liian täynnä ideoita, suunnitelmia, toiveita, ajatuksia.
En pysy paikallani.

I could really use a wish right now.

Inspisjännityshermostus!

Sydän on pakahtua.
Ihmeellinen viikko. Täynnä muutoksia, hyvällä ja pahalla.
Kuitenkin odotan innolla.
Tänään, jännittävä päivä!

Vilma puskee vieressä, on niin hellyydenkipeä. Varmaan sekin tuntee, että tänään on hyvä päivä.
Tehdään hyvää ruokaa, siivotaan ja järjestetään kirpparitavaroita kasaan.
Luetaan hyvää kirjaa ja kenties ehditään katsoa joku leffakin. Yay!

Ei vaan tiedä, mistä aloittaa.
Odottelen puhelua. Puoli tuntia enää!

Kesähellettä

Ihana kesä! Ja kesän helteet. Ei yllä vielä Senegalin tasolle, ei lyö vasten kasvoja. Heh.

Tänään on LAATUPÄIVÄ. Pitkä aamu sängyssä, hemmotteleva aamupala suloisesta teekupista, laiskottelevat kissat...

Päivällä kierros kirjastossa, josta mukaan tarttui pari askartelukirjaa ja lempikirjat vuosikymmenen takaa, paksut Katharine Kerrin fantasiakirjat. Torilta kirsikoita ja luumuja, ja kaupasta fetasalaatin ainekset. Niistä se Puunhalaajan hemmottelupäivä on kasattu. Jussi on mystisellä viikonloppureissulla Aurassa ja tulee vasta huomenna kotiin, jos silloinkaan ;) Huomenna pitäis mennä rippijuhliin, en tiedä oonko sitten yksin menossa vai jäänkö vaan kotiin hengailemaan.

Energia ollu tällä viikolla uskomattoman vähissä

Onneksi tänään piristää reissusuunnittelut <3 En tiedä YHTÄÄN, minne olen menossa. Päätin jo, että tänä kesänä ihan vaan matkaillaan Suomessa, mutta enpä tiedä, päädynkö sittenkin rajojen toiselle puolelle. Minne tie sattuu viemään....

Huono päivä

Sain töitä! Jee. Mutta työt ovat korvessa, jonne en tule julkisilla pääsemään. Buu.

Palkkakin sen verran huono, että autoa en todellakaan osta.

En ehkä voi ottaa paikkaa vastaan, vaikka sitä kovasti hinguin. Vaikkei se oman alan töitä olekaan :( Mutta silti. Juuri nyt syksy tuntuu todella epävarmalta. Mistään tiedä mitään. Surettaa.
Ihan sama. En jaksa.

Mennään huomenna katsomaan asuntoa, johon ehkä muutetaan jo heinäkuun alussa, jos maltetaan Suikkilan ihanasta (ja edullisesta) kämpästä luopua. Ei todellakaan helppo päätös sekään ja mietityttää..

Mynämäellä tapahtuu:

Lucky day!

Totaalinen paniikki. Ei unta moneen yöhön ja mielessä vain yksi asia: kadonneet työ-, koulu- ja kurssitodistukset! Niitä ei löytynyt mistään, kunnes tänään sitten marssin työkkäriin ja siellä ne sitten olivatkin. TOSIN tenttasin varmaan viideltä ihmiseltä ovatko ne siellä ja sitten ennen lähtöäni pyysin vielä tarkistamaan, ja sieltähän ne sitten löytyivät. Ihmettelen vain, miksei sieltä kukaan soitellut perään, kun niissä papereissa kuitenkin lukee mun yhteystiedot varmaan tuhanteen kertaan. On se joskus vaikeaa.

Pyöräilin Raision keskustaan ja takaisin. Ihanan kesäinen ilma! Olen vieläkin ihan seitsemännessä taivaassa.

Tänään vähän siivoilen ja sisustelen, fiilistelen kotona. Pohdiskelen, jos saisin tavaroita vietyä kirpparille myytäväksi joskus parin viikon sisällä. Saisi kotiin enemmän tilaa.

Päässä pyörii muutto. Meinattiin saada Mynämäeltä asunto, mutta ei sitten kuitenkaan. Saas nähdä miten jatkossa käy, minne päädytään. Tällä hetkellä menee ihan tuhoton määrä rahaa bensaan, joten pakko tässä vähitellen siirtyä arkipäiviksi Mynämäelle asustelemaan. Kissat pääsee Mynämäelle viettämään kissanpäiviä, maalle. Vilma nautiskeli viime kesänä olostaan Tarvaisissa ja oli niiiiiin suloinen kiehnätessään koirien kanssa :)

Maanantaina saan tietää olenko ensi viikolla pari päivää töissä, ja saanko elokuusta eteenpäin melkein vuodeksi töitä. JÄNNITTÄVÄÄ! Vaikka kiinni niissä sitten onkin pitkään, eivätkä ne oman alan töitä ole. Toisaalta onpahan aikaa mietiskellä, mitä vuoden päästä haluaa tehdä.

Kauhea nälkä. Kotitekoiset sämpylät uuniin ja vuohenjuustosalaattia :)

Ympäristösuunnittelija (AMK)

Ohi on, ohi on! :)

Tänään siis tämä tuore ympäristösuunnittelija sai tutkintopaperit ja ruusun kouraan! Olipa meitä kaksi kekeä juhlatilaisuudessa edustamassa, kun muut kiertävät jossain maailmalla. Voi huokaus. Ei sitä ihan tosissaan taida vielä ymmärtää, että sitä on nyt oikeasti saanut tuon koulun päätökseen.

Nyt sitten grillipihviä, sinihomejuustokermaperunoita, herkkusieniä ja fetasalaattia! :) Kannattaa seurustella kokin kanssa! ;)

Väsymys

Kirjoitin kaksi työhakemusta ja laitoin muutaman sähköpostin, joissa huhuilen muutaman vanhan työtodistuksen perään. Opinnäytetyön tilaajalta ei ole vieläkään tullut palautetta, mutta ihan sama, sain NELOSEN. Ja siihen olen siis enemmän kuin tyytyväinen! ;) Torstaina on koulun viralliset valmistujaisjuhlat. Lauantaina pitäisi suunnata Raumalle juhlimaan omaa valmistumista ja kaverin valmistujais-tupari-synttäreitä. Odotan jo innolla! Viime näkemisestä onkin jo ihan liian pitkä aika.

Olen ihan totaalisen väsynyt tänään. Meinasin jo iltapäivällä nukahtaa pystyyn ja autossa pilkin koko ajan. Aamulla oli rankka kuusituntinen "työhaastattelu" Ruissalossa täydessä vesisateessa. Ihmeen hauskaa se kyllä silti oli. Nyt, kello 23.22 sain nuo työhakemukset sun muut virallisuudet tehtyä ja nyt voin hyvillä mielin mennä nukkumaan, tietäen, että huomenna täytyy heti aamusta soittaa ensimmäiseksi työkkäriin. Kysyä, että minä päivänä viimeistään sinne pitäisi tuhannen lippulappusen kanssa tulla. Jos vaikka odottelisin noita puuttuvia työtodistuksia. Työkkäri ja kela. Voi iloa.

Enpä olekaan elämässäni ollut ennen kuin viikon verran TYÖTTÖMÄNÄ, ihan uusi kokemus sekin. Koko kesän pituinen jakso toimettomana tuntuu täydeltä mahdottomuudelta, ja silti hyvin mahdolliselta. Epätodelliseltä kylläkin.

Tänään noita vanhoja työtodistuksia selaillessani jouduin tutkiskelemaan kalentereita vuodesta 2007 ja voi heh, että oli hauskaa, outoa ja mielenkiintoista. "Alettiin seurustella Jussin kans." Ja hah, tässä sitä vieläkin jumitetaan, hyvällä ja pahalla ;) Elämä on nykyään kyllä ihan totaalisesti erilaista kuin silloin, mutta ainoastaan hyvällä tavalla. Matkan varrelta tarttunut mukaan paljon hyviä juttuja ja kokemuksia.

Muistin tänään taas vanhan päätöksen siitä, etten ylikuormita itseäni. Heti häipyi kalenterista huominen kokous, Hesareissu perjantailta ja Avoimet Ovet lauantailta, ja ilmestyi pitkä viikonloppu Raumalla. Jes! Rentoutumista nyt, mulle, heti!

Kevättä rinnassa, lomapäivä keskellä viikkoa

... kansitussotkuja....
............ lounas Kasviskeitaalla.....
... Föri....
...............italialainen jäätelö ja latte...
...Turkuturismia...
.........Kauppahalli......
...soutukilpailut....

Ilta oli kyllä paras, kun oltiin Naantalissa onkimassa ja tuli siinä samalla tutustuttua eri kalalajeihin, kun koukkuun tarttui vähän kaikkea... kolmipiikit oli kyllä parhaita! Ne oli niin minimaalisia, etteivät tarttuneet koukkuun, mutta kovasti koittivat tarrata madosta kiinni ja sitten niitä sai koko ajan heitellä takaisin mereen. Heh. Jussi sai muutaman pienen taimenen, jotka pääsivät takaisin mereen pulikoimaan, kun olivat pahasti alimittaisia. Oli ne nättejä. Vilma ei tällä kertaa saanut yhtään silakoita, vähäsenkö sitä harmitti.

Vapaapäivä meni taas ihan liian nopeasti ja huomenna kurssi vieraslajien torjunnasta Koroisten maisemissa.

Tänään törmäsin tyttöön, jonka kanssa asuin Senegalissa saman katon alla bambumajassa useamman viikon. Pitäisikin Samban kanssa mennä kahville joku päivä, kun ei olla nyt taas pitkään aikaan nähty. Melkein ikävä on, hah :)

Tavoitteita toukokuulle

Päätin, että otan nykyään jokaiselle kuukaudelle (tai miksei viikolle) oman tavoitteen, joka jotenkin parantaa elämänlaatua. Ihan pieniäkin asioita, jotka jotenkin itseä ilahduttavat tai kehittävät. Nythän sitä on melkein vuosi eletty tyhjiössä opinnäytetyön kanssa ja omaitse on jäänyt vähän vähemmälle, joten nyt on aika keskittyä niihin asioihin, jotka oikeasti ovat tärkeitä.

TOUKOKUU siis, kaikkine kujeineen:

• Käsityön aloittaminen
• Parvekkeen sisustaminen
• Uudet verhot
• Pieni kasvimaa - kesäkurpitsaa!
• Parvekepuutarha
• Uuden hiustyylin suunnittelu
• Kuntosali
• Sima
• Rauma
• Leffailta kavereiden kera
• Kotitekoinen mysli
• Kirpputori
• Aamupala parvekkeella x monta
• Löhöilyä nurmikolla
• Parisuhteen laatuaika, yllätyksiä Jussille, joka on jaksanut opparin kanssa kannustaa <3
• Pyöräretki Ruissaloon

Eli juu, listasta tuli ehkä vähän liiankin pitkä, ehkä johtuen siitä, etten vaan osaa ja olla, nautiskella tekemättömyydestä. Mutta onneks ei oo pakko kaikkia juttuja toteuttaa, vaan osa noista voi hyvällä omallatunnolla jäädä kesäkuulle :)

Mutta joo, nyt täytyy lopetella kirjoittaminen, kun joku ihana toi iltapalan tarjottimella ja motkottaa, että mitä mä oikeen tietokoneella taas naputtelen... Hah! ;) Enpäs kerrokaan!

Sadepäivästä uuteen alkuun

Maanantaina lähtee oppari tilaajalle ja kansitukseen, viimeistä kertaa. Nyt täytyy osata päästää irti. Ärsyttää joskus olla perfektionisti! Badly.

Eilen oltiin Naantalissa kalastamassa ja sain varmaan viisi särkeä (jotka päästettiin takaisin mereen) ja silakan! Jussi sai vähän enemmän silakoita, niin paistettiin ne illalla voissa ja ruisjauhoissa. Kevät! Naantali oli muutenkin ihanan keväinen, yllättäviä minuutin kestäviä sadekuuroja.

Operaatio ELÄMÄ alkaa maanantaina. Kerrankin on AIKAA.. vaikka uudelle hiustyylille, Ruissalon pyöräilyreissulle, jäätelölle jokirannassa, unelmien aarrekartalle, avoimen yliopiston kursseille tai parvekkeen sisustamiselle. Siinäpä ensi viikolle tekemistä! :) Tiistaina vähän tsemppaan taas yhdistystoiminnan kanssa ja torstaina menen vieraslajien torjuntakurssille... Pari Hesanreissuakin tiedossa, mutta onneksi ei sentään ihan ensi viikolle vielä... Ensi viikko on rentoutumiselle ja mahdollisesti työhakemuksille.

Ystävyydestä

Eilen tuli käsittämätön tarve kirjoittaa muutama sananen ystävyydestä, mutta Blogger ei toiminut, ja tänään kaikki blogikirjoitukset tuntuvat olevan käsittämättömästi sekaisin.

Kuitenkin, pakko kirjoittaa, että saa ajatukset selviksi.

Pohdiskelin eilen ystävyyttä, johtuen eräästä tapahtumien ja kummallisten sattumusten sarjasta, joka tämän vuoden puolella minua seuraa. Lähinnä siksi, että ystävyyssuhteet eräiden ihmisten kanssa ovat kummasti syventyneet, mutta sitten taas jotkut ystävyydet ovat muuttuneet aivan erilaisiksi. En löydä oikeaa sanaa.

Joka tapauksessa, mietiskelin miten erilaisia ystäviä on. Jotkut tuovat energiaa, iloa ja uusia ideoita, kun taas jotkut vievät energiaa, masentavat ja saavat kaiken tuntumaan arvottomalta. Jotkut ovat ystävyyden arvoisia, toiset taas käyttävät hyväkseen... Ihmisistä on vain vaikea sanoa, mihin ryhmään he kuuluvat. Kuka on tutustumisen arvoinen, kehen kannattaa luottaa, keneen syventää suhdetta?

Ehkä ajatukset lähtivät liikkeelle siitä, että minulle valehdeltiin, minua huijattiin. Sellainen ihminen, jonka olen pitkään tuntenut, niin valehteli, ja sain kuulla siitä toiselta ihmiseltä. Voiko ystävyyssuhteen vielä paikata? Toisaalta, kun luottamusta ei ole, niin sitä ei ole. Eikä sitä välttämättä ikinä voi takaisin rakentaakaan.

Jos olisin herkempi, niin ehkä en luottaisi ihmisiin enää lainkaan.

Teinidraamakuningatar sotkuineen, ystävän päiväkirjana oleminen, juu-ei-kaveruussuhteet.. Ja sitten toisaalta ystävä, joka tiesi, että minua petettiin, mutta ei kertonut. Toisaalta jotkut teot on helpompi antaa anteeksi kuin toiset, etenkin jos asiat puhutaan läpi. Joitain toisia asioita ei taas voi niin helpolla antaa anteeksi eikä luottamusta voi rakentaa sellaiselle pohjalle, joka rakentuu epävarmuudesta.

Olen miettinyt sellaisiakin ystävyyssuhteita, joissa aikaa ei aina riitä näkemiseen ja yhteydenpitoon, mutta sitten kun nähdään, niin on kuin ei olisi aika vierähtänyt lainkaan. Jotkut vaan asuvat niin kaukana, ettei se näkeminen olekaan niin yksinkertainen juttu. Joihinkin ystävyyssuhteisiin aion kyllä tämän vuoden aikana tosissaan panostaa, nyt kun sain opinnäytetyön pois alta.

Pohdiskelun alla ovat olleet myös ihmissuhteet, jotka olen rakentanut opiskeluaikana. Nuo kovin rakkaat ja tärkeät ihmiset, joiden kanssa ollaan monet kerrat stressattu, ja jotka nyt valmistumisen alla suuntaavat taas eri puolille Suomea - tai ulkomailla. Toivottavasti heitäkin ehtii jatkossa näkemään, ja pitämään yhteyksiä.

Mietin myös, kuka on se ihminen, jolle voin kertoa ihan mitä tahansa, niin positiivista kuin negatiivista, ja joka ei tuomitse tai morkkaa? Tajusin, että se ihminen on lähempänä kuin arvasinkaan.

Puunhalaajan oppari palautettu!

Ohi on! Se on nyt sitten palautettu arvostelua varten. Pitäisi kai kerran vielä lukea ja katsoa, ettei ole piilossa mitään hölmöjä kielioppivirheitä, jotka sitten painetussa versiossa kummittelisivat vuosikausia myöhemminkin. Ehkä oma nimikin kirjoitettu väärin?

Ulkona on niin kesäkesä. Täytyis pian lähteä kaupungille ja koululla käymään. Viimeistä paperisotaa viedään!

Terveisiä Mynämäeltä ja Tarvaisista...

... se ois niinku kesä melkeen jo!