Blogin kirjoittaminen koukuttaa. Pahasti. Ensin sitä aloittaa blogin kertoakseen sukulaisille ja ystäville reissutunnelmista ja seuraavaksi sitä sitten huomaa aloittaneensa uuden blogin ihan vain sen takia, että voisi kirjoittaa, pohdiskella, miettiä, löytää, uudistaa ja iloita. Jotenkin tuntuu siltä, että sitä itse mielellään haluaisi vuosikymmenen tai parin päästä lukea omia ajatuksiaan ja miettiä miten vuodet on muuttaneet omaa itseä ja ajattelutapaa. Vai onko mikään muuttunut?
Jännittävää, että edessä on kaikenlaisia elämän käännekohtia. Ensi keväänä pitäisi valmistua ympäristösuunnittelijaksi ja seuraavan parin vuoden sisällä saattaa olla asunnon ostaminen edessä, jos jostain vain ilmestyisi se unelmien asunto. Seuraava vuosi on muutenkin varmasti hieno, kun on tulossa kaikenlaisia ilonaiheita ystävien häistä muihin jännittävyyksiin. Toivottavasti matkusteluakin tiedossa. Siitä sainkin jo vähäksi aikaa tarpeekseni, ihme kyllä.
Eilen vietettiin mun syntymäpäivääni läheisimpien ihmisten kera ja tänään oli vuorossa sukulaisten tykönä vierailu. Hain porukoilta punajuuria, luumuja, omenoita ja kaikkia syksyn herkkuja. Karhunvattuja! Viikonloppuna pitäisi mennä sienestämään, jotta saisi jotain aarteita pakastimeenkin. Kalastamaankin pitäisi jossain vaiheessa suunnata.
Syksy on ihana. (Kun ei sada.)
Satuin tuolta jostain eksymään blogiisi, ja pitää tähän ensimmäiseen postaukseesi sanoa, että tuo ekan kappaleen asia on ihan totta. :D Aloitin blogin, vaikka olen ollut tosi huono kirjoittamaan yhtään mitään. Johtuu kai siitä, että en ole oikein edes yrittänyt... Mutta nyt bloggaaminen sujuu vähän liiankin hyvin. Heh!
VastaaPoista