Ystävyydestä

Eilen tuli käsittämätön tarve kirjoittaa muutama sananen ystävyydestä, mutta Blogger ei toiminut, ja tänään kaikki blogikirjoitukset tuntuvat olevan käsittämättömästi sekaisin.

Kuitenkin, pakko kirjoittaa, että saa ajatukset selviksi.

Pohdiskelin eilen ystävyyttä, johtuen eräästä tapahtumien ja kummallisten sattumusten sarjasta, joka tämän vuoden puolella minua seuraa. Lähinnä siksi, että ystävyyssuhteet eräiden ihmisten kanssa ovat kummasti syventyneet, mutta sitten taas jotkut ystävyydet ovat muuttuneet aivan erilaisiksi. En löydä oikeaa sanaa.

Joka tapauksessa, mietiskelin miten erilaisia ystäviä on. Jotkut tuovat energiaa, iloa ja uusia ideoita, kun taas jotkut vievät energiaa, masentavat ja saavat kaiken tuntumaan arvottomalta. Jotkut ovat ystävyyden arvoisia, toiset taas käyttävät hyväkseen... Ihmisistä on vain vaikea sanoa, mihin ryhmään he kuuluvat. Kuka on tutustumisen arvoinen, kehen kannattaa luottaa, keneen syventää suhdetta?

Ehkä ajatukset lähtivät liikkeelle siitä, että minulle valehdeltiin, minua huijattiin. Sellainen ihminen, jonka olen pitkään tuntenut, niin valehteli, ja sain kuulla siitä toiselta ihmiseltä. Voiko ystävyyssuhteen vielä paikata? Toisaalta, kun luottamusta ei ole, niin sitä ei ole. Eikä sitä välttämättä ikinä voi takaisin rakentaakaan.

Jos olisin herkempi, niin ehkä en luottaisi ihmisiin enää lainkaan.

Teinidraamakuningatar sotkuineen, ystävän päiväkirjana oleminen, juu-ei-kaveruussuhteet.. Ja sitten toisaalta ystävä, joka tiesi, että minua petettiin, mutta ei kertonut. Toisaalta jotkut teot on helpompi antaa anteeksi kuin toiset, etenkin jos asiat puhutaan läpi. Joitain toisia asioita ei taas voi niin helpolla antaa anteeksi eikä luottamusta voi rakentaa sellaiselle pohjalle, joka rakentuu epävarmuudesta.

Olen miettinyt sellaisiakin ystävyyssuhteita, joissa aikaa ei aina riitä näkemiseen ja yhteydenpitoon, mutta sitten kun nähdään, niin on kuin ei olisi aika vierähtänyt lainkaan. Jotkut vaan asuvat niin kaukana, ettei se näkeminen olekaan niin yksinkertainen juttu. Joihinkin ystävyyssuhteisiin aion kyllä tämän vuoden aikana tosissaan panostaa, nyt kun sain opinnäytetyön pois alta.

Pohdiskelun alla ovat olleet myös ihmissuhteet, jotka olen rakentanut opiskeluaikana. Nuo kovin rakkaat ja tärkeät ihmiset, joiden kanssa ollaan monet kerrat stressattu, ja jotka nyt valmistumisen alla suuntaavat taas eri puolille Suomea - tai ulkomailla. Toivottavasti heitäkin ehtii jatkossa näkemään, ja pitämään yhteyksiä.

Mietin myös, kuka on se ihminen, jolle voin kertoa ihan mitä tahansa, niin positiivista kuin negatiivista, ja joka ei tuomitse tai morkkaa? Tajusin, että se ihminen on lähempänä kuin arvasinkaan.