Ihme haikeus tänään. Olen pettynyt ihmisiin, ja ihmissuhteisiin. Minäminäminä-asenteeseen ja siihen, että joidenkin maailma pyörii vain itsen ympärillä. Minäminäminä ja minunminäminäminä. Aikuisiahan tässä ollaan? Voidaanko keskustella jostain ajankohtaisesta, kumpaakin kiinnostavasta asiasta, vai keskustellaanko vain siitä, miten sinun elämäsi on niin hienoa, erikoista, jännittävää, parempaa kuin muiden? Saanko sanoa pari sanaa omastani? Jos kiinnostaa edes?
Niin. Vai haluanko edes keskustella kanssasi? Nähdä vaivaa, että kuulen miten selität vain omastasi?
Kuunteleminen on joskus erittäin vaikeaa.
Samoin on vaikeaa nähdä ihmisten läpi, se että olisi tarvetta kuuntelijalle. Ehkä ei vain kiinnosta.
On ikävä muutamia ihmisiä, joiden kanssa ehdin jutella ihan liian harvoin.
Ja jotenkin lämmittää ajatus siitä, että on taas viikonloppu. Selvisin kunnialla elämäni ensimmäisestä vanhempainillasta! Exciting. Tässä eletään muutenkin jännittäviä aikoja. Uusia juttuja. Omakotitalossa asumisen arki alkaa valjeta, kun laskuja on pöydällä loputon pino ja torstaina kävi ensimmäistä kertaa nokikolari! Putkimiestä vielä odotellaan.... Tupareissa kun meni hana rikki, ja siitä lähtien ollaan jouduttu selviytymään ilman pyykinpesukonetta (eli pyykätään porukoilla, heh).
Viimeinen vuosi ja kesä on ollut niiiiin kiireistä. Nyt ensimmäistä kertaa viikonloput alkaa olla kalenterissa tyhjiä, ja se on yksinkertaisesti IHANAA. Syksyistä laatuaikaa! Ollaan käyty sienestämässä melkein joka päivä, kalastamassakin kerran, ja koitettu keksiä kaikenlaista sekalaista tekemistä. Lomareissuakin mietitään, milloin, minne, miksi... ? :)
SYKSY <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti