Lauantai kouluhommien parissa. Tuhat muuta asiaa niskan päällä, ja mietin mistä aloittaisin. Blogista. Kauhea into kirjoitella. Niin kuin aina, kun pitäisi tehdä jotain tärkeää, hyödyllistä, täysin turhaa.
Ja mietin tänään miten ikävä minulla on. Täytyy tehdä asialle jotain.
Välimatka ei silti ole mitään.
Että voi onnellinen olla.
Rankan työviikon päätteeksi tein päätöksen, että tänä jouluna teen pieniä hyviä tekoja. Aloitin päättämällä, että osallistun juuri alkaneeseen projektiin, jossa annetaan lahja vähäosaiselle lapselle, jonka perhe on syystä tai toisesta joutunut tiukille eikä pystyisi lapselleen hankkimaan joululahjoja. On jo hyvä mieli pelkästä ajatuksesta <3 Ehkä innostun tekemään villasukatkin.
Vastaavassa projektissa samaisella paikkakunnalla annetaan vanhukselle joulukukka lasten tekemän kortin kera. Aloitan sen asian kanssa ehkä vähän lähempää antamalla eräälle palvelutalossa asuvalle sukulaiselle jonkun kivan, ajatuksella tehdyn joululahjan. Muutama idea jo mielessä, mutta täytyy pohdiskella asiaa vielä tarkemmin.
Muru-kissasta ei ole vielä kuulunut mitään, ja alkaa olla ikävä. Omistaja ei ilmeisesti ole ehtinyt viedä sitä vielä yksityiselle eläinlääkärille hampaidenpoistoon, joten tässä sitä odotellaan uutisia, että onko poski lähtenyt parantumaan vähitellen - ja milloin herrasmieskolli ilmestyy taas meidän pihalle, ja sohvalle makoilemaan..
Huokaus. Ne kouluhommat. Pitäisi tänään kokkailla uunikalaa, ja mennä Turkuun asioille. Ja Raisioon kyläilemään ystävän luokse. Ja illalla kaverin tykö pitämään leffa-peli-iltaa, tai jotain sinne suuntaan. Tai mitä tässä vielä keksiikään, who knows. Kaikki mahdollisuudet avoinna, kun kerrankin on ns. vapaa viikonloppu ilman mitään sen suurempia suunnitelmia.
Tällä viikolla on tapahtunut niin paljon pieni hyviä asioita, että mieli ihan pakahtuu ja tuntuu, että maailma on avoin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti