Kovalla kiireellä kirjastoon palauttamaan unohtunutta sähkönkulutusmittaria.
Hupsis!
Alan olla tottunut pienen paikkakunnan elämänmenoon. Kaikki tunnistavat minut, minä tunnistan kaikki!
Ihan outoa. Ihminen tottuu nopeasti olemaan näkymätön, tuntematon, huomaamaton.
Ja kaupassa ihmiset tervehtivät niin iloisesti ja jäävät kanssasi juttelemaan.
Kirjaston "täti-ihminen" tutkii kirjavalintojani (kevyttä iltalukemista: murhia ja haltian kirouksia) ja päättelee, että tulen menettämään yöuneni tämän rennon lukemisen kautta. Cornelia Funken Reckless - Kiveen kadonnut ja Marianne Cedervallin Ajattelen sinua kuolemaasi saakka. Romanttinen kansi paljastuikin kostonhimoiseksi tarinaksi. Ihana lukea jotakin muuta kuin opiskelumateriaaleja! Vaikka opiskelu onkin tässä jo jäänyt vähän syrjemmälle. ("Onhan tässä aikaa..")
Kotona odotteleekin tuhat ja yksi keittokirjaa, pieni kirja vihreästä teestä ja muutama sisustuskirja. Pian alan suunnitella paperille luonnoksia tulevasta puutarhasta ja pähkäilen mitä sinne istuttaisin. Yrttejä ja kaikkea mahdollista... ihanaa, ihanaa, ihanaa! Saisi maaliskuu jo tulla.
Huomasin eilen kaipaavani sosiaalista elämääni. Olen laiskistunut, ollut liian kiireinen ja väsynyt. Toisaalta, kovin vähän tuntuvat muutkaan mitään ehtivän. Liian usein se ajatus sitten siihen jääkin. Ajatuksen tasolle. Mutta pian, kevään kunniaksi, pidän illanistujaiset! Kunhan joku idea motivoisi, innostaisi, antaisi energiaa. D-vitamiini.
P.S. I love you.
Oltiin eilen ystävänpäivän kunniaksi Turussa meksikolaisessa ravintolassa Cantina Aztecassa, nammsk! Yhtä hyvää kuin aina ennenkin. Ainoa murhe oli, että ilta jäi vähän lyhyeksi enkä jaksanut enää lähteä istumaan iltaa, joidenkin outojen vatsakramppien takia. Olisin kaivannut Cafe Lattea! <3
Ja kaipaan Raumalle. Positiivisia ajatuksia ja energiaa. Ikävä ystävää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti