Eilen viimeinen päivä Tarvaisissa. Oli hivenen tunnepitoinen päivä ja kovasti itketytti aina, kun juttelin vanhempien kanssa ja sain ihan hurjasti positiivista palautetta. Lapsetkin kuulemma niin meikäläiseen tykästyneet :) Ihan hirmu ihana päivä. Menin fillarilla töihin niin mietiskelin kovasti asioita kotimatkalla. Melkein jo teki mieli kääntyä takaisin ja jumittautua työpaikalle, ettei tarvitsisi luopua kaikesta. Joskus on vaikeaa. Kotona luin kortteja ja niissäkin luki, että "PS. Todella harmi, jos et jatka täällä syksyllä!" Ja tosiaan, maanantainahan meikäläinen aloittelee uudessa työpaikassa, joten niin... Haikeutta. Olo on kuin hylkäisi jotain tärkeää.
Joskus eteneminen ei tunnu hyvältä.
Ja tänään ensimmäinen ja viimeinen työttömyyspäivä taas toistaiseksi. Aamulla ulkoilutin kahta vauhdikasta kissaa (joista toista jouduin jonkun aikaa etsiskelemään, että sain sisälle), hain fillarilla verokortin ja kävin kaupassa, palasin kotiin kaatosateessa, tein ruokaa ja nyt jumituin koneelle hetkeksi taas. En taida tänään saada mitään aikaiseksi, kun on niin epäselkeä olo. Ikävä ja jännitys, stressi.
Ja missäköhän bussikortti luuraa?
Sadesäällä mietityttää miten maanantai mahtaa sujua. Ensimmäinen työpäivä uudessa paikassa, vaatimukset melkolailla korkealla. Ainakin itsellä. Pitäisi olla jokin yli-ihminen, kun tullut valituksi sellaisen ihmismassan joukosta. Miksi juuri minä? Miten todistan olevani oikea valinta, miten omaksun mahdollisimman nopeasti KAIKEN ja miten osoitan olevani tehokas työntekijä? Mitenmitenmiten? Miten olisi paras, tehokkain, yli-ihminen. Eihän sellaista edes ole. Seitsemän kuukautta aikaa osoittaa omat kykynsä ja kehittyä. Jännittää ihan huimasti. Pitäisi ostaa uusia vaatteita, uudet työkengät,ties mitä. Uusi sihteeri-look?
Huomenna KOLMET juhlat.. avokin serkun ja oman pikkusiskopuolen lakkiaiset ja pikkuveljen valmistujaiset. Kerrankin tiedän ajoissa, mitä aion päälleni pistää. Briteistä asti tilasin maailman ihanimman mekon! Täytyykin pistää valokuva tänne ;)
Viikonloppuna pitäisi totutella kahta uutta kissa-asukkiakin pihalle. Nyt eivät ole toistaiseksi vielä kovasti pihalle kaipailleetkaan, ovat kai vähän vielä muutoksesta järkyttyneitä... On ne kyllä aikamoisia persoonia :) Ja hyvin kaikki jo tulevat toimeen, onneksi! Vilmakin uskalsi tänään jo kiehnätä Iinestä vasten, kun odottivat ruokaa, ja nukkui hetken sohvalla Iineksen lähellä.. Pitäiskin niistä pistää kuvia tänne! :)
- S
tää viikko on tällainen....alakuloinen. :(
VastaaPoistaja huspois tuollaiset yli-ihmisodotukset! Ei kukaan odota, että osaat KAIKEN mahdollisimman pian, ja jos odottaa, niin se ihminen on pahasti hakoteillä elämässä :D
Onneks ei todellakaan odotettu, että osattais kaikkea. Puhelimeen saan koskea luultavasti vast kahden viikon päästä, siihen asti pysyn toistaiseksi vaan opettelussa, sähköpostissa ja ties missä :) Onneks on pomo tosi ymmärtäväinen ja realistinen! Mut kyllä sit parin viikon päästä tarttis kyl vähän KAIKKI tietää, sit ku siihen puhelimeen tarttuu ja ihmiset alkaa soitella ja kysellä kaikkea maan ja taivaan väliltä! Voi apua!
VastaaPoistano mut aina voi sanoa "en tiedä, täytyy tarkistaa jos maltat odottaa" ;) Niin sul on nyt perehdytysviikot? Oon tottunut että 35 vuotta samassa työssä olleet kysyy MULTA miten joku juttu tehdään... mut on opetettu siihen todella hyvin, että sit kysytään jollei tiedetä :D Imet nyt vaan kuin sieni ja kertaat ja kertaat.... ja oot sitten tyytyväinen niillä eväillä mitä oot saanut irti kahden viikon sisällä! Toivon sulle paljon voimia ja jaksamista ja hyvin nukuttuja öitä ;)
VastaaPoista