Tänää tuli pitkästä aikaa sellainen olo, että on pakko kirjoittaa, purkaa ajatuksia ja sanoja paperille. Ollut kiirettä, eikä se kiire aina ole hyvä asia. Pitäisi olla aikaa muuhunkin. Paljon ollut viime aikoina asioita mielessä, joten keskittyminen ollut jossain ihan muualla kuin kuntoilussa, terveissä elämäntavoissa ja harrastuksissa. Ehkä nyt keväällä niillekin jää enemmän aikaa.
Tänään on ollut sellainen olo, että ihminen on yksinäinen saari. Ystävillä on omat kiireiset menonsa ja tuntuu olevan vaikea saada aikaa järjestettyä, ja toisaalta harmittaa usein itse olla se aktiivinen osapuoli. Voisiko joku muu välillä järjestää illanistujaiset, pyytää yksille tai ehdottaa, että mentäisiin vaikka johonkin keikalle? Itsellä kun ei ole lapsia, niin pitäisi olla mahdollisuuksia tehdä paljon enemmän. Mutta mitä, kenen kanssa, milloin?
Toisaalta olen kiitollinen parisuhteesta. Vaikka toinen välillä ärsyttääkin (joskus vähän enemmänkin!) niin pakko myöntää, että melkoinen kultakimpale on tullut löydettyä - koska meillä on niin paljon yhteistä ja ollaan niin samalla aallonpituudella. Joskus tuntuu, että sitä on ehkä ulkopuolelle vaikea nähdä. Aika kliseistä, mutta tietyllä tavalla sitä todellakin ollaan toistemme parhaat ystävät. Parisuhteessahan pitää voida ja uskaltaa puhua kaikesta. Meillä on yhteisiä harrastuksia, arvostetaan samoja juttuja ja nautitaan arkisista pienistä jutuista yhdessä. Tehdään ruokaa ja jutellaan henkeviä illalla ennen nukkumaanmenoa. Nyt kun nähdään toisiamme vähemmän niin sellaisia asioita tulee enemmän mietittyä.
Mutta maallisempiin juttuihin. Paino huitelee nyt alimmillaan vähän vajaassa 73 kg:ssa, tänään 72,9 kg. Tuntuu, että joku turvotus jäänyt päälle enkä saa kuria syömisiin. Kylmiä takatalvi-iltoja ollaan vietetty ehkä turhan usein herkkujen parissa ja viikonloppuisin ollaan käyty ulkona syömässä. Uutta sotasuunnitelmaa kehitellen! Pidin 2 vkoa salitaukoa ja eilen taas suuntasin salille. Silti oli puhti vähän poissa. Täytynee pitää huhtikuussa vielä salitaukoa ja keskittyä stressitekijöihin, sitten taas uudella energialla kesäkuntoa kohti.
Kesälomasuunnitelmia tehden,
Susanna
piupaupou.. terveisiä täältä 3 kuukauden jälkeen :D tylsä hetki töissä, kauhea väsy, ei jaksa keskittyä kirjaamiseen... munkin on pitänyt bloggeriin kirjautua ties koska, mutta jotenkin ahdistaa se, että täällä on yksi osa elämää jonka haluaisin vaan olla siellä rauhassa, menneessä..
VastaaPoistaja toisaalta, kun mullakin löytyy kotoa se paras ystävä, ei tarvitse samalla tavalla pitää oman pään sisällä asioita, joita yksin ollessa pohti päivän läpeensä...
mä haaveilen elämästä (tai edes lomasta!), jossa spontaanit teot ois toteutettavissa, aikataulut soviteltavissa, ja seuraavansa päivänä ei tarvitsisi herätä kuudelta töihin... ahdistaa jo nyt viikon loma elokuussa, kun pikku hiljaa sinne kertyy "pakollisia" suunnitelmia! Tuntuu että se kavereidenkin näkeminen on suorittamista (varsinkin kun elää parisuhteessa), kun venkslataan joku tietty päivämäärä ja nähdään x-tuntia tai mennään porukassa mökille ja suunnitellaan yhteiset ostokset.. kait se on vaan hyväksyttävä sellaiseksi aikuisuuden touhuksi. Mä kaipaan sellasta lapsuuden omakotitaloelämää, et voi vaan mennä kaverin ovelle ja yökylään kun siltä tuntuu :D
Jotkut jutut on kyl myös ihan just niin vaikeita kuin miten vaikeiks ne itse tekee ;) Mut joo, kiire on pahasta! Siitä oon kyllä nyt päässyt mukavasti eroon, karsimalla kalenterista ne ei-niin-tärkeät jutut ja keskittymällä niihin olennaisempiin.
VastaaPoistaJa mä kun luulin että kevät oli kiireinen.. entäs tää kesä sitten x)