Pari sanaa ystävyydestä

"Sanotaan, että HYVILLÄ YSTÄVILLÄ saattaa mennä pitkiäkin aikoja, että he eivät puhu keskenään, silti ystävyyssuhde ei koskaan unohdu. Tavatessaan nämä ystävykset ovat kuin olisivat tavanneet viimeksi eilen, huolimatta siitä kuinka kauan viime tapaamisesta on tai kuinka kaukana toisistaan he asuvat." - Facebookin kiertoviesti

Menneellä viikolla kävin monta hyvää keskustelua ystävyydestä ja siitä miten joidenkin ihmisten kanssa ystävyys säilyy, vaikka mikä olisi. Vaikka mitä tapahtuisi.

Joitakin ystävyyssuhteita ei kannata kantaa mukanaan, oli eräälle Ystävälle sanottu vaikeina aikoina. Jäin sitä miettimään. Ihan tottahan se on. Jotkut ystävyyssuhteet tulevat ja raastavat, tuovat enemmän negatiivisia ajatuksia ja tunteita kuin mitään positiivista. Mutta helppohan se on neuvoa, vaikeampaa onkin sitten tosissaan antaa ystävyyden kadota. Muistot ne varmaan siinä se suurin tuska on, eikä kaikki se mitä tulevaisuudessa jää kokematta. Joidenkin kohdalla eivät kemiat vain osu kohdalleen, ja se aiheuttaa säröjä.

Ja toisaalta ihmiset muuttuvat, vaikka eivät sitä itse tajuaisikaan. Ja ystävyyttäkin on erilaista.

Millainen ystävä sinä olet?

Jotenkin vaan kolahti todella kovaa yksi pieni asia, mitä Ystävä sanoi siitä, että vaikka olimme olleet joskus kiireisiä tekemisissämme, niin näimme silti ohikiitävänä hetkenäkin toistemme lävitse... Jotenkin tuo keskustelu sai ymmärtämään mikä on tärkeää, ja mikä todella merkitsee. Ystävä tietää nekin asiat, jotka jäävät sanomatta, vaikka muut eivät mitään huomaisikaan.

Kuuntelen Cascadaa ja hihittelen hyville muistoille. Miehet tulevat ja menevät, mutta Ystävät pysyvät.