Adoptoimamme kissavanhus Muru lähti tänään oikeaan, alkuperäiseen kotiinsa turvonneen poskensa kanssa. Mahtaakohan tulla tuolta matkaltaan vielä takaisin? Ehkä viimeaikaiset huonot uutiset sieltä sun täältä ovat istuttaneet pelon pieneen mieleen. Kaikenlaisia sitä tuleekin ajatelleeksi. Kuitenkin uskon, että kyllä se parin viikon päästä taas istuu meidän oven takana maukumassa takaisin sisälle. Harmittaa sinänsä, ettei Muru suostu kotona olemaan, kun sillä sielläkin olisi erittäin rajattomasti ja loputtomasti rakastava perhe, joka pitää siitä huolta. Kissat on jännittäviä, kun ne leimautuvat johonkin paikkaan ja kulkevat pitkiäkin matkoja päästäkseen sinne takaisin.
Nyt sitten olenkin ainakin huomisen kotona kuumeen kourissa. Ehkä hyväkin välillä rentoutua. Saan ehkä hyvällä tuurilla opintojakin taas eteenpäin, tai sitten vain nautiskelen kotoilusta. Tässä viimeisen vuoden aikana on kyllä joutunut opettelemaan ihan uudenlaisia arvoja ja joutunut kohtaamaan sen, ettei ihminen ratkea tuhanteen eri paikkaan. Joskus on ihan hyvä vain olla, tekemättä yhtään mitään. Se parantaa sielua.
Odotan niin innolla joulua. Ensimmäistä kertaa vietetään joulu ihan OMASSA kodissa, oman suvun ja perheen keskellä. Tänä jouluna meillä on jopa aito joulukuusi, ja löydettiin kirpputorikierrokselta rautainen kuusenjalka ja sellainen pyöreä kuusenalusmatto. Saas nähdä mitä meidän kissat oikeasta joulukuusesta ajattelee, ja saavatko koristeet tällä kertaa olla ihan rauhassa :) Vahvasti epäilen...
Ja niin, joulusaunat omassa puusaunassa! Tuntuu ihan uskomattomalta. Lumienkeleitä pihalla ja mausteiden tuoksua sisällä. Joulutorttuja ja pipareita. Joulukinkku. Tämä vuosi todellakin on erilainen, täynnä muutoksia ja kaikenlaista uutta.
Mutta nyt illan tehtävä: rentoutuminen.
Afrikkalaista teetä, juustoa ja hedelmiä.
Lääkitys kohdillaan, tietenkin :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti