Hello there!Superdieetin viikko 5 alkaa olla lopuillaan ja aika on mennyt hujahtaen. En ole yhtään ehtinyt kirjoitella niin paljon kuin mitä suunnittelin! Pöh.
Toisaalta ei tässä mitään supersuuria tuloksiakaan ole tullut. 5 viikkoa ja 2,5 kg. Toisaalta nyt viime viikolla lähti tuo 0,5 kg menkoista huolimatta ja olen myöskin treenannut ilman lepopäiviä, joten lihaksissa voi olla nestettä sen verran, ettei oikea lukema näy vielä vaa'alla. Kukapa tietää. Suolaakaan en ole muistanut tarpeeksi syödä, ja sen kyllä huomaa. Nytkin huimaa sen verran, että laitoin kananmunia kiehumaan ja syön yhden keitetyn munan extrasuuren suolamäärän kanssa. Jos saisi taas sitä kadoksissa ollutta energiaa. (Ja huomisesta alkaen punnitsen suolamäärän!)
Jussi lähtee serkkujensa synttäri/tupareihin, ja mä varmaan menen kuntosalille, kunhan tästä saan suolatasapainon kuriin ja itteni ylös sohvalta. Hyydyin totaalisesti.
Eilinen päivä oli IHANA, mutta ilta STRESSAAVA. Päivällä oltiin saaristossa koulutuksen parissa, ja aurinko paistoi niin täydellä teholla, että tuloksena oli vääjäämättäkin palanut kaula ja niska. Onneksi naamaan sentään muistin aamulla pistää aurinkorasvaa. Oli kyllä ihana päivä, herkuttelua Buffalo-ravintolassa ja jäätelöt meren äärellä.Voi kun iltakin olisi jatkunut samaan malliin. Anssin kanssa ollaan viikolla käyty lääkärissä ja vaikka virtsakiteistä ollaan päästy, on vieläkin jokin määrittelemätön tulehdus ongelmana. Voi olla stressiperäinenkin, joten nyt mietitään miten voitaisiin tuota helpottaa, lääkityksellä vai olosuhteita muuttamalla - kun ei voida tietää mistä on kyse! Kissakuiskaajaa saatavilla?
Vilman osalta päivä meni eilen ihan päin honkia. Vilma ja Iines otti yhteen yhden raidallisen kollikissan kanssa, ja kuulin sisälle kauhean pamauksen, kun kissa osui talon seinään (?!?!). En tiedä mitä oli tapahtunut, mutta meidän lonkkavikaisella Vilmalla oli jalka mennyt ihan kramppiin ja sisällä huomasin, että sillä on tassussa haava. Onneksi jalka siitä palautui hetken odottelulla eikä haavakaan näyttänyt kovin pahalta. Puhdistettiin ja laitettiin Betadinea. Nyt seurannassa ja maanantaina suoraan lääkärille, kun piti muutenkin mennä ensi viikolla näyttämään noita Vilman jalkoja. Lääkäri epäili lonkkaongelmien sijasta syyksi nivelrikkoa, mikä sinänsä kuulostaisi ihan mahdolliselta, kun Vilma on löytökissa ja ollut metsässä omillaan ensimmäiset kuukautensa johonkin puoleen vuoteen asti.
En vaan tiedä kumpi eilen oli hysteerisempi, minä vai kissa. Luultavasti minä! Avokki oli tietty iltavuorossa ja Vee iltaa viettämässä, ja anoppikaan ei päässyt meille, joten olin ihan pulassa mitä nyt tehdään. Mummilta hain kissalle kipulääkettä ja Jussi onneksi pääsikin töistä aikaisemmin, joten sain sitten kotiin apulaisen. Vilma onneksi köllötteli nätisti sohvalla, niin jalka sai levätä. Perkuleen kissa varmaan puri siihen oikein kunnolla :( Ostan kyllä kotiin maailman isoimman vesipyssyn, niin ruiskuttelen sillä kolliherraa, jos vielä meidän pihalle tulee!
Täytyy nyt rauhoittua ja ajatella positiivisia juttuja. Lopettaa murina ja keskittyä syömään suolaa, ja nauttimaan viikonlopusta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti