Eilen taas oli haikea olo, kun naapurin pariskunta toi etupihalle uuden perheenjäsenensä, pienen mustan koiranpennun, ja ulkoiluttuvat sitä hetken tuolla syksyisten lehtien lomassa. Tuntuu vieläkin tyhjältä, kun tiedän ettei tulla ikinä sellaista karvapalleroa saamaan. Allergian takia. Ajatus vaatii vielä tottumista, mutta tällä hetkellä koirien näkeminen vain itkettää.
Avokki toi piristykseksi kimpun vaaleanpunaisia ruusuja, salkkaria ja... kyllä, muikkuja. Paistoi niitä iltapalaksi. Osaa se välillä yllättääkin.
Hei muuten, mun piti aikaisemmin mainostella, että ostin tälläisen kristallideodorantin. Olen sitä nyt muutaman kerran jo kokeillut, ja olen rakastunut tuohon tuotteeseen ihan totaalisesti. Laitan vielä myöhemmin kommenttia miten testing, testing tuon tuotteen kanssa on mennyt :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti